On tasan 20 vuotta siitä, kun rakastuin kunta-alaan. Kävin tuolloin kesän 2001 aikana kunta-alan perusopintoja avoimessa yliopistossa luennoitsijoina Rajalan Tuija, Ryynäsen Aimo ja Rönkön Pentti. Heinäkuussa jännitin pääsykokeiden tuloksia. Taisi olla muuten samanlaiset helteet silloinkin. Luin pääsykoekirjan kannesta kanteen niin, ettei sen sivut enää pysyneet liimauksistaan kiinni. Nyt vuosia...
Muistan joskus aikanaan lukeneeni jostakin tenttikirjasta opiskellessani käsityksen siitä, että hallinnossa asioivat olivat ennen rooliltaan enemmänkin hallinnon alamaisia ja jokseenkin ”nöyriä” hallinnon edessä. Myöhemmin puolestaan aikojen muuttuessa ja hallinnonkin muuttuessa meillä asiakas on muuttunut aiempaa enemmän hallinnon asiakkaaksi. Johan meillä nykyinen lainsäädäntökin tukee tätä....
Kunnat ovat kokeneet monenlaista uudistumisen tarvetta. Monesti herätteenä on toiminut sote/maku uudistus, mutta syyt voivat olla monesti myös syvemmällä ja muualla. Kun johtamisjärjestelmää on lähdetty pohtimaan ja kehittämään, on noussut esiin johtamisessa olevia erilaisia haasteita. Tyypillisiä on esimerkiksi poliittisen ja operatiivisen johtamisen epäselvät rajat, jotka voivat olla hämärät...
Se, miten toiminnan kokonaisuus on virallisesti ja rakenteellisesti organisoitu, heijastuu vahvasti johtajuuteen ja arkeen työpaikoilla.
Mikä on tärkeää tulevaisuuden kunnan tekemisessä? Mistä tulevaisuuden kunta saa muotonsa ja olemassaolon oikeutuksensa? Mitä kontekstia tulevaisuudessa johdetaan? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, pohdintaa pitää tehdä moneen suuntaan.
Miten tulkitsen erilaisia yhteydenottoja? Mihin pitää reagoida? Kuka tulkinnan viimekädessä tekee? Kysymyksiä, joita pohditaan useinkin hallinnon koulutuksissa. Lueskelin (Terveiset vaan muille hyvän hallinnon ystäville, joilla olen kuullut olevan samanlaisia harrastuksia 🙂 ) oikeuskanslerin ratkaisuja tältä vuodelta ja niissäkin kiinnittyy huomio samaan seikkaan, mikä on koulutuksissa...