Tämä on sellainen kirjoitus, jossa ei ole oikeastaan mitään relevanttia sisältöä, joten voi olla parasta, että jätät tämän lukematta ja lähdet sen sijaan kahville. 

Mutta olkoon tämä vuodatus tekniikan ylijumalille, joiden TIEDÄMME olevan siellä jossain.

Hyvät tekniikan ylijumalat,

Näin koulutuksia työkseen tekevällä ihmiselläkin tulee joskus raja vastaan.

Nyt en puhu edes sellaisista koulutustilanteista, joissa tekniikka on paljon merkittävämpi osa koulutuksen onnistumista (kuten etäkoulutuksissa – joissa tekniikka useimmiten toimii kaikkien ihmeiden vastaisesti), vaan aivan sellaisista kohtuullisen yksinkertaisista koulutuksista, jossa ideana on, että kouluttaja tulee paikan päälle ja puhuu diasetin säestämänä koulutustilassa yleisön läsnä ollessa. Aika simppeli setti siis jos ajattelee teknisestä näkökulmasta – eikö luulisi? Visualisoidaanpa tämä vielä mielessä: saavut koulutuspaikalle ajoissa muistitikun kanssa, laitat esityksen tikulta tietokoneelle ja ávot: koulutus voi alkaa. Loistavaa!

Mutta mitä yleensä oikeasti tapahtuu on…

Tietokone
Seisot koulutustilan edessä muistitikku kädessäsi miettien, että mihin tikun tökkäisi. Heeetkinen, suuri valaistuminen iskee päähäsi: tässähän tarvitaankin oma kone! Kaivat koneen esiin (jonka olet onneksi raahannut kaiken varalta mukanasi), avaat sen ja alat etsimään johtoa, jolla liittää tietokone projektoriin. Löydät lupaavalta vaikuttavan johdon, joka ei sovi yhteenkään kohtaan tietokoneessasi. Aikasi pähkäiltyäsi ja soiteltuasi sopivan adapterin pätkän perään (käsilaukussasi oleva adapteri ei valitettavasti sopinut sittenkään juuri tämän projektorin kanssa) saat lopulta koulutuspaikasta lainattavan kannettavan, jonka saa yhdistettyä projektorin piuhaan kiinni. Onnellisena avaat koneen huomataksesi, että käyttöliittymä on ei-mikään-muu kuin Windows 10, jonka käyttäminen on kaikkea muuta kuin käyttäjäystävällistä (koska et vaan osaa käyttää sitä totuttuasi johonkin muuhun vältellen juuri tätä käyttöliittymää huomaten, että tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan pääse pakoon).

Muistitikku ei toimi
Tietokone ei tunnista muistitikkuasi, joten kaivat tuskissasi laukun ympäri etsien muita muistitikkuja. Löytäessäsi uuden muistitikun laukkusi syövereistä avaat oman läppärisi, josta lataat esityksen uudelle muistitikulle huomataksesi tällä kertaa, että esityskoneena toimiva tietokone ei hyväksy uuttakaan muistitikkua tälläkään kertaa herjaten muistitikun olevan vaarallinen. Hyvä on – lopulta lähetät sähköpostistasi esityksen omaan sähköpostiisi uudestaan, että voit avata oman sähköpostisi kaikkien osallistujien tuijottaessa sähköpostisi saloja (koska tietenkin unohdat sammuttaa projektorin siksi aikaa).  Lopulta saat diaesityksesi auki PowerPointissa, mutta koska oma pääsi on jo tässä vaiheessa sen verran sekaisin tästä häsläyksestä, et enää muista mistä saat PowerPointin pois esitystilasta niin, että näkisit itsekin mitä dialla lukee (koska olet tietenkin ahtanut kaikkien sääntöjen vastaisesti diaesityksen täyteen liian pientä printtiä).  

Äänet ei toimi
Tällä kertaa et ole itse flunssassa (etkä ole myöskään joutunut ottamaan kyypakkausta ääntä avataksesi), mutta alkaessasi puhumaan ei mikki toimikaan: näpräät mikkiä vimmatusti tullen siihen lopputulokseen, että mikki on vain päättänyt olla toimimatta juuri tänään. Ei auta – takapenkki ei kuule, joten soitat apua eli pyydät paikalle koulutuspaikan teknisen vastaavan. Sillä aikaa kun odotat tekniikkaa paikan päälle testaat toista mikkiä huomataksesi, että äänet lähtevät kiertämään käyttäessäsi sitä mikkiä, joten et etene tämän(kään) suunnitelman kanssa. Tekniikka saapuu vihdoin paikan päälle todetakseen, että ensimmäinen mikki onkin aivan toimiva valioyksilö ilman minkäänlaisia vikoja. Eli juuri sillä siunaaman hetkellä, kun tekniikan henkilö on mikin käteensä ottanut, on mikki täysin toimintakunnossa ilman, että hän on ehtinyt sille mitään edes tehdä. Tämän episodin jälkeen olet entistä vakuuttuneempi a) siitä, että tekniikan ylijumalat ovat oikeasti olemassa ja b) teknisillä laitteilla on kuin onkin inhimilliset tunteet ja ne eivät vain kerta kaikkiaan tykkää vain juuri sinusta.

**

Kirjoituksellinen sivuhuomio: tilanteita on voitu ”hieman” kärjistää ja yhdistää tosielämään eroten ottaen huomioon kuitenkin, että kaikki yksittäiset asiat ovat käyneet toteen jossakin kohtaa toteen Hallintoakatemian lähimenneisyydessä. Onneksi yksittäin koettuna ne eivät ole oikeasti haitanneet suuremmin kirjoittajan (tai muiden) elämää oikeasti.

Ulla Tirronen
Koulutuksen ja kuntahallinnon ammattilainen, Hallintoakatemian erityisasiantuntija. Koulutukseltani olen HTM. Rakastan kuntia, hallintoa ja katson maailmaa usein digilasien läpi.

Pin It on Pinterest

Share This