Syksyn Kuntamarkkinoilla on jälleen tavattu monia kuntaihmisiä, ystäviä, uusia tuttavuuksia, asiakkaita, tulevia asiakkaita ja niin edelleen. Kaikilla meillä on ammattimme, harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme, mutta Kuntatalolle oli kuitenkin kokoontunut yli 7000 ihmistä, joita kiinnostavat kunnat. Näin moni ihminen ei voi olla väärässä… Mahtavaa, että Kuntamarkkinat järjestetään vuosi toisensa jälkeen ja niiden suosio säilyy – enkä ihmettele miksi.
Kuntaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta: kunta on mm. asuinpaikka, palveluntuottaja että hallinnollinen malli. Tämän vuoden pääteema oli luonnollisesti uusi kunta ja sen mahdollisuudet. Mielenkiinnolla seurasin ihmisten suhtautumista asiaan. Itse olen vaiheessa "siirtyminen paheksunnan ja hyväksymisen kautta aitoon ymmärtämiseen".
Eräässä seminaarissa käsiteltiin kuntien hallinnon työntekijöiden näkemyksiä kuntien tulevaisuudesta. Tosi kiinnostava huomata, että esiteltyjen kyselytutkimusten perusteella työntekijät olivat menossa innolla kohti uutta kuntaa. Olisin odottanut "vanhasta kunnasta" kiinni pitäviä olevan enemmän. Voihan asia olla niinkin, että paras on vasta tulossa – sanan monessa merkityksessä. Olen useinkin korostanut muutoksen tärkeyttä ja tämän tilanteen näkemistä mahdollisuutena. Kuntamarkkinoilta ainakin kuulin useita ajatuksia ja ideoita, joiden eteenpäin menoa jään mielenkiinnolla odottamaan.
Mutta yksi asia, josta en suostu luopumaan, on kuitenkin kuntien itsehallinto (ja hyvä hallinto…).
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.