On välillä mielenkiintoista huomata, kuinka pitää itsestäänselvyytenä joitakin asioita, jotka eivät sitä ole. Kun on katsonut maailmaa tietystä näkökulmasta; julkishallintoa opiskelleena ja sen parissa koko (työ)elämänsä työskennelleenä ja vielä ison osan vapaa-aikaakin luottamustehtävissä käyttäneenä, hallintoasiat on hyväksynyt ja niihin tottunut. Viimeaikainen keskustelu esteellisyydestä, sen merkityksestä ja syntymisestä tuntui aluksi oudolta. ”Sehän sanotaan ihan selvästi laissa”. Mutta ehkä se ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen asia, pitää välillä astua itsensä ulkopuolelle katsomaan asioita.

 Muutama asia esteellisyydessä kuitenkin on selvää. Hallinnon tavoitteisiin kuulumattomat tai päätöksenteolle vieraat perusteet eivät saa vaikuttaa asian käsittelyyn.  Esteellisyyssäännöksillä turvataan liian läheiset yhteydet asian käsittelijän ja asianosaisten/asian välillä sekä poistetaan eturistiriita yleisen edun ja asian käsittelijän edun välillä. Julkista tehtävää hoitavat tekevät päätöksiä muiden rahoilla, yhteisillä verorahoilla. Tällöin myös rahoittajilla eli jokaisella veroja maksavalla tai ”yhteiskuntasopimuksessa” muutoin mukana olevalla on oikeus valvoa, miten rahoja käytetään. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista tai loukkaavaa. Valvonnan alla on päättäjät ja palvelussuhteiset toimistosihteeristä tai kunnan lautakunnan jäsenestä pääministeriin.

 Esteellisyys syntyy, kun puolueettomuus vaarantuu yksittäisen asian käsittelyssä. Mikäli henkilöllä on sellainen suhde viranomaisessa käsiteltävään asiaan tai asianosaisiin, että se vaarantaa hänen puolueettomuutensa, hän on esteellinen. Vaikka esteellisyys ei aina välttämättä vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa, on yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyystilanne otettava huomioon. Esteellisyysepäily ei siis tarkoita sitä, että joku tosiasiallisesti olisi rikkonut jotakin tai saanut hyötyjä. Esteellisyysepäily tarkoittaa sitä, että hänen asemassaan oleva henkilö olisi voinut niin halutessaan toimia puolueellisesti. Pelkkä epäily tai mahdollisuus riittää. Epäilyä ei kuitenkaan voi heittää tyhjästä, vaan perusteen on aina löydyttävä laista. Meillä on hyvä hallintolaki, jossa selkeästi määritellään tällaiset tilanteet.

 Onneksi suurin osa kunnan toimijoista on hyvin perillä omista esteellisyyksistään ja uusi kuntalaki tuo meille vielä sidonnaisuusrekisterin tätä vahvistamaan. Uskaltaisin väittää, että kunnissa, joissa ihmistä lähimpänä olevat päätökset tehdään, nämä asiat ovat hanskassa. Toivotaan, että jatkossakin julkinen hallinto pysyy niin hyvänä kuin se Suomessa on ja on ollut.

 Ja mitä blogin otsikkoon tulee: myöskään esteellisyysväitettä ei pitäisi esittää tyhjästä ja jättää ilmaan leijumaan. Kaikilla on oikeus hyvään hallintoon, myös jokaisella, jonka esteellisyys on kyseenalaistettu.

Lisää aiheesta

Voiko kunnan hallinnon ulkoistaa? Luin joskus kaverini tekemän gradun siitä, voiko kunnan terveyskeskuksen ulkoistaa. Tämä oli aikanaan hyvin kyseenalainen aihe. Nyt tiedämme, että läh...
Päätöksenteon ja moraalin yhteydestä – onko sitä ?... Päätöksenteko pääsääntöisesti mielletään luottamushenkilöiden tehtäväksi. Kuitenkin kunnissa tehtävien viranhaltijapäätösten määrä on todella suuri, v...
Lapsen oikeudet hallinnossa Yk:n lasten oikeuksien sopimus on jo vuodesta 1991 asettanut julkiselle hallinnolle vaatimuksia lapsen oikeuksien toteutumisesta ja turvaamisesta. S...
Nettijulkisuus ja mikä siinä niin paljon puhuttaa?... Nettijulkisuus puhuttaa sekä hyvässä että pahassa. Vaikka sinällään tietojen, uutisten, tiedotteiden, listojen ja pöytäkirjojen julkaisu on suurimmall...
Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.
Asiasanat: , , ,

Pin It on Pinterest

Share This