Hallintoakatemian strategiablogi osa 2: Onko työpajoilla mitään merkitystä kuntastrategiaa tehdessä?

Jokainen kuntastrategiaprosessi on oma, upea ja uniikki taipaleensa. Mukana kuntastrategiaa on tekemässä tuhansia ihmisiä – samalla tämä tarkoittaa myös yhtä montaa näkemystä, unelmaa ja mielipidettä. On ensiarvoisen tärkeää, että taustoiltaan erilaisten ihmisten ääni tulee kuuluville. Mukana on mm. yrittäjiä, lapsiperheiden vanhempia, vapaa-ajan asukkaita, luottamushenkilöitä, lapsia ja nuoria sekä vanhuksia. 

 

Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että jokainen näkee eri näkökulmasta kuntansa vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet. Ja juuri erilaisia näkökulmia strategiaprosessissa tarvitaankin, jotta kuntaa pystytään kehittämään yhdessä. 

 

Esimerkiksi palveluiden kehittämisessä on totuttu ottamaan mukaan palveluiden järjestäjät ja käyttäjät. Monesti kuitenkin käy niin, että parhaimmat kehitysideat tulevat näiden kahden ryhmän ulkopuolelta. Miksi näin on? Siksi, että hänelle ei ole syntynyt asiasta ennakko-odotuksia tai ajatusta siitä, että “näin tämän asian kuuluu mennä, koska näin se muualla hoidetaan”. Tällaista henkilöä ei myöskään yleensä rajoita ajatus siitä, että jotain asiaa ei voisi tehdä jollakin uudella tavalla siksi, että “ei niin vaan voi tehdä”. Kokemukset muovaavat ajattelutapaamme siten, että pystymme niiden pohjalta ennakoimaan paremmin tulevaa. Ajattelemme, että kun jokin asia onnistui tällä tavalla aiemmin, voidaan se edelleen toteuttaa samalla tavoin. Samalla olemme kuitenkin aina jollain tapaa näiden omien ennakko-odotustemme vankeja, mikä jarruttaa luovaa ajattelua.

 

Uuden luominen ja kehittäminen on ennen kaikkea luopumista

Kun mukana on paljon erilaisia toiveita, ei kaikkia luonnollisestikaan voida kerralla toteuttaa. Jos pienillä resursseilla halutaan kehittää aivan kaikkea, ei yleensä lopulta päädytä kunnolla kehittämään oikein yhtään mitään. Strategian tekeminen on pitkälti myös karsimista ja vaikeiden valintojen tekemistä, siten myös politiikkaa. Niin paljon kuin haluaisimmekin luoda kaikille suorastaan täydellisen unelmapaikan asua, eivät resurssit ole rajattomat. 

 

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että jotkin kehitysideat ovat huonompia kuin toiset? Ei tietenkään. Monesti strategiaprosessissa työpajoissa ja kyselyissä esiin nousseet eivät sellaisenaan ole päätyneet strategia-asiakirjaan, mutta ne ovat jääneet niin sanotusti jääneet pinnan alle muhimaan. Kävipä yhdessä kunnassa myös niin, että eräs kuntalaisen idea ei päätynyt strategia-asiakirjaan, vaan se oli toteutettavissa parin puhelinsoitolla ja pienin järjestelyin ilman sen suurempaa päätöksentekoprosessia. Joskus itselle suurelta tuntuva asia saattaa olla yllättävän helposti korjattavissa ja tällaiset asiat voivat sujuvoittaa monien ihmisten elämää.

 

Lähelle näkemisen ja kokonaiskuvan hahmottamisen vaikeus

Käytännössä suurinpiirtein 85 %:ssa strategiatyöpajoista luonto nostetaan jonkinlaiseksi erottautumistekijäksi. Asiaksi, jota muilla ei ole. Jos alkaa käydä läpi Suomen kuntien strategioita, huomaa myös sen, että luonto on nostettu usean strategian visioon. “Kunnassa X on toimivat peruspalvelut ja elät luonnon lähellä.” Tämä voisi olla käytännössä minkä tahansa kunnan visio. Jopa Tampereen keskustassa asuessani olin alle 10 minuutin kävelymatkan päässä luonnonsuojelualueesta. En väitä, että Pyynikin metsiä voisi suoraan verrata esimerkiksi 19 vuotta kotipaikkani virkaa toimittaneen Kihniön metsien tunnelmaan. Voisi sanoa, että luonto voisi olla enemmänkin Suomen erottautumistekijä, ei yksittäisen kunnan. Meidän onkin esitettävä itsellemme kysymys, mikä meidän kunnan luonnossa on erityisen ainutlaatuista? 

 

Tässä vaiheessa on pakko nostaa esiin Sallan kunta, joka on todella kääntänyt edukseen asian, jonka jotkut saattavat nähdä heikkoutena. Sallan strategian visio kuuluu kaukana kaikesta, lähellä sinua – yhdessä enemmän elinvoimaa. Kuntamarkkinoinnissa sama on kääntynyt sloganiksi Salla – In the middle of nowhere. Useimmissa kunnissa yritetään tuoda esiin sitä, kuinka lähellä se on kasvukeskusta. Tämä silloinkin, vaikka ajomatkaa olisi yli tunti. Sallassa on sen sijaan ymmärretty, että kun joku haluaa muuttaa Sallaan, hän muuttaa sinne juuri siitä syystä, että haluaa olla rauhassa, oikeasti keskellä luontoa. Ei siksi, että sieltä pääsee kätevästi Ouluun kahdessa tunnissa. Sallassa luonto todella on vetovoimatekijä.

 

Ovatko työpajat ainoa paikka vaikuttaa?

Niin kaunis kuin Suomen luonto onkin, siirrytään eteenpäin ja samalla osin myös taaksekin. Työpajoissa työskentelyä voi kankeuttaa se, että ideointi on sidottu kyseiseen hetkeen. Nytkö tässä vartin aikana pitäisi valita uudet suuntaviivat? Yleensä olemme onneksi ehtineet pohtia näitä asioita jo ennen työpajaa. Työpaja on käytännössä paikka heittää nämä ajatukset ilmoille ja pallotella niitä muiden kanssa. Samalla nämä ajatukset jalostuvat myös omassa päässä niin työpajan aikana kuin sen jälkeenkin. Ajan kanssa nämä ajatukset jalostuvat eteenpäin työpajojen ulkopuolella esimerkiksi lenkillä, kesämökillä tai suihkussa. Ihmisten luova ajattelu ei toimi pakotettuna. Se on jatkuvaa työstämistä, jota tapahtuu yleensä eniten silloin, kun ei tietoisesti ajattele asiaa.

 

Miten nämä lenkkipoluilla syntyneet asiat sitten saadaan mukaan strategiaan? Työpajat pidettiin jo viime viikolla, onko liian myöhäistä? Kuntastrategian tekeminen on pitkäjänteinen prosessi. Strategian luonnosversiota työstetään jatkuvasti ja sen sisältöä sanamuotoineen terävöitetään koko ajan. Hallintoakatemian kuntastrategiaprosessiin kuuluu lausuntokierros, jossa strategialuonnos tulee vapaasti kommentoitavaksi. Erikseen pyydetään lausuntoja myös esimerkiksi eri sidosryhmiltä sekä kunnan vaikuttamistoimielimiltä. Lausuntokierros on oiva mahdollisuus tuoda esiin jalostuneet ideat.

 

Strategian työstäminen on kuuntelemista ja karsimista, se on myös asioiden sanoittamista. Se on yhdessä käsikirjoitettu tulevaisuuden suunnitelma.

 

Henri Yli-Salomäki,
Hallintoakatemia

Henri Yli-Salomäki

LUE MYÖS