Hallintoakatemian strategiablogi osa 3: ROHKEUS – sitä tarvitaan, kun halutaan tehdä tavoitteellinen strategia

Uusi valtuustokausi tuo mukanaan uudet strategiat. Uuden valtuustokauden aloittavat uudet, innokkaat ja virtaa täynnä oleva uudet luottamusmiehet.

Strategiatyötä on kunnissa tehty pitkään,  jo -90 luvun puolivälin paikkeilta. Silloin vielä melko harvassa kunnassa. Tänä päivänä kuntastrategian tekeminen on kuntalaissa säädetty ja näin ollen se löytyy ihan jokaisesta kunnasta, pienimmästä suurimpaan.

 

Alun alkaen strategialla haluttiin korostaa ja painottaa  kunnan toiminnasta tiettyjä asioita. Haluttiin, että strategiaan valitut asiat, kokonaisuudet, saavat enemmän painoarvoa kuin kunnan peruspalvelutuotantoon liittyvät asiat. Näin menetellen toivottiin, että esimerkiksi haastaviin ja ehkä hankaliinkin asioihin löydetään ratkaisu panostaen niihin enemmän ja laittamalla em. asioihin ehkä jopa enemmän niin taloudellisia kuin henkilöresursseja. Näistä tavoitteista tuli myös raportoida kunnanvaltuustolle säännöllisesti. Jo strategiatyön alkumetreillä haluttiin olla rohkeita niin omassa ajattelussa kuin kunnan toimintojen parantamisessa.

 

Vähitellen strategiatyö lähti arkipäiväistymään kunnissa. Opittiin tekemään strategioita. Opittiin, että kun asia saadaan kunnan strategiaan, niin sitten alkaa tapahtua. Ja varmasti näin olikin, mutta haasteeksi muodostui se, että lopulta strategiat saattoivat olla kymmensivuisia paksuja asiakirjoja, joita kukaan ei lukenut enää asiakirjan valmistumisen jälkeen. Strategia sisälsi lähes kaikki kunnan tekemiset, sieltä täytyi näkyä jokaisen toimialan kädenjälki. Strategia menetti ehkä jopa merkitystään. Se alkoi muistuttaa enemmän kunnan toimintasuunnitelmaa kuin strategiaa, sellaista kuin alun perin oli strategian tarkoitus – valintojen tekeminen.

 

Maailma muuttuu ja niin muuttuvat strategiatkin. Vuosien saatossa on opittu, että juuri strategian avulla on kunnissa mahdollista tehdä ja toteuttaa niitä ehkä jopa hurjimpia, rohkeampiakin  unelmia.

 

Nyt elämme aikaa jolloin tarvitaan oikeasti rohkeutta, jotta tavoitteellisuus näkyy ja löytyy kunnan strategiasta. Tarvitaan rohkeutta tehdä toisin, rohkeutta nostaa tavoitteet tasolle, jolla ne eivät ole ennen olleet. Tarvitaan rohkeutta luoda tarpeeksi iso visio, jotta se haastaa niin viranhaltijat, luottamushenkilöt kuin asukkaat ja yritykset toimimaan.

Tavoitteellisuus on usein asia, joka vaatii luovuutta. Kun maa ja kunnat ovat hankalassa tilanteessa me jopa odotamme, että luovuus ja rohkeus näkyisivät kuntien strategioissa.

 

Iso kysymys onkin uskallammeko olla rohkeita, kun luomme huomisen tulevaisuutta, kun rakennamme tulevaisuuden kuntia. Tulevaisuuden kunta on rakenteellisesti ja palvelutuotannon osalta erilainen kuin kunnat, joihin olemme vuosikymmenten aikana tottuneet. Tulevaisuuden kunnan rakentaminen edellyttää toisintekemisen rohkeutta, ehkä luovuuttakin, mistä tulevaisuuden elinvoima rakennetaan – mitä strategisia valintoja olemme valmiita tekemään. Tavoitteellinen ja rohkea strategia edellyttää ennakkoluulotonta päätöksentekoa, mutta kuitenkin päätöksentekoa joka sisältää realistisen tulevaisuus käsityksen. On siis kyettävä arvioimaan strategisten tavoitteiden toteutumisen vaikutukset ja vaikuttavuus pitkällä tähtäimellä. Minkä laisen tulevaisuus käsityksen ne luovat. Strategiatyö ei siis ole yksinkertaista ja helppoa vieläkään.

 

Oman sävynsä soppaan tuo aluelähtöisyys, aluelähtöinen elinvoima ja kehittäminen. Tulevaisuuden kunnan strategia ei välttämättä ole vain yksittäisen kunnan strategia. Entistä enemmän asioita pitää ajatella ja rakentaa alueellisesti, aluelähtöisesti, ja luoda näin alueellinen näkymä mihin haluamme mennä, minkälaista elinvoimaa haluamme olla luomassa oman kuntamme ja alueemme näkökulmasta, mutta yhteisesti.

Alueellisesti eri kuntien strategiat vaativat onnistuakseen erityisesti rohkeutta ja tavoitteellisuutta joka ikinen strategia. Jo strategisten valintojen tekeminen oman kunnan näkökulmasta vaatii osaamista, kykyä nähdä pitkälle tulevaisuuteen ja ratkaista ne tekijät, joilla pitkän tähtäimen tavoitteita lähdetään tavoittelemaan. Elinvoiman ja aluelähtöisyyden näkökulmasta näiden strategioiden pitäisi olla edes jollakin tavalla synkronoituvissa keskenään. Haasteet eivät siis lopu!

 

Tarvitsemme siis jatkuvasti päivittyvää osaamista rohkean ja tavoitteellisen strategian tekoon. Varmistaen kuitenkin, että hyödynnämme positiivisen osaamisen joka kumpuaa aiemmista strategiaprosesseista. Nyt on tärkeätä uskaltaa, olla rohkea realisti. Talouden kehys on myös strategian kehys – muistetaan se valintoja tehdessämme.

 

Marita Lehikoinen,
Marita Lehikoinen Oy

Marita Lehikoinen

LUE MYÖS