Kun kerroin ystävilleni kesällä 2015 päässeeni opiskelemaan hallintotieteitä Tampereen yliopistoon, syntyi usein pieni hiljaisuus. Tämän pienen hiljaisuuden jälkeen yleisimmät kysymykset olivat:

  • Tuleeko susta siis hallitsija?
  • Tuleeko susta siis kunnanjohtaja?

Ymmärrän kyllä sen, että hallintotieteet ja ylipäänsä hallinto voi vaikuttaa hieman epämääräiseltä ja sen toimintaa voi olla vaikea hahmottaa. Mitä se hallinto oikeastaan edes on? Mihin kaikkeen hallinto vaikuttaa? Hallinnollinen ala on laaja ja hallintotyötä tehdään kaikissa organisaatioissa niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla. Yksinkertaisuudessaan hallinto pyrkii takaamaan organisaation toiminnan. Hallinnon avulla pystytään siis ohjaamaan organisaation toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallinto jakautuu erilaisiin osa-alueisiin kuten yleishallintoon, taloushallintoon, henkilöstöhallintoon ja tietohallintoon. Keskeistä kuitenkin on toiminnan suunnittelu, seuranta ja kehittäminen.  Hallintoa on siis kaikkialla! Näitä me sitten hallintotieteissä yritetään oppia ja ymmärtää. 

Mitä siis käytännössä opiskeluihimme kuuluu? Hallintotieteiden alla on useita opintosuuntia, joita ovat ainakin julkisoikeus, kunta- ja aluejohtaminen, ympäristöpolitiikka ja aluetiede, julkinen talousjohtaminen, hallintotiede, julkisjohtaminen, sosiaali- ja terveyshallintotiede, johtaminen ja johtamisen psykologia. Jo nämä opintosuuntien nimet kertovat siitä, kuinka laajan kattauksen hallinto sisältää. Itse olen kunta- ja aluejohtamisen opiskelija, jolla on sivuaineina julkista talousjohtamista ja julkisoikeutta. Tämän lisäksi olen toki haalinut opintoja hallintotieteiden ulkopuolelta, koska olen sitä mieltä, että nyt kannattaa opiskella, kun siihen on vielä erinomainen tilaisuus.

Omiin hallintotieteiden opintoihini on kuulunut massaluentoja, pienryhmätyöskentelyä, seminaarityöskentelyä, tenttien ja esseiden tekoja, mutta myös mm. viestintäpläjäyksen tekeminen. Kerran jopa teimme ryhmässämme mininäytelmän julkishallinnossa tapahtuvasta viestinnällisestä tilanteesta. Olemme lisäksi tehneet pienryhmissä erilaisia projekteja oikeille toimeksiantajille, joita ovat olleet esimerkiksi kunnat ja kehittämisyhtiöt. Välillä ryhmätöitä on joka sormelle ja välillä taas saa rauhassa istua 150 muun ihmisen kanssa massaluennolla. On lähiopetusta ja etätyöskentelyä. On kirjoittamista ja puhumista. On ryhmätöitä ja itsenäistä opiskelua. Ainakin siis monipuolisuutta opinnoissa on!

Mitkä sitten ovat jääneet mieleen lempparikursseinani noin viiden vuoden ajalta? Omat yliopiston lempparikurssini ovat käsitelleet ehdottomasti kaupunkikehittämistä, innovaatioita, yhdyskuntasuunnittelua sekä viestintää. En tiedä, kuinka paljon aika on kullannut muistoja, mutta kandityön tekemistäkin muistelen lämmöllä. Kandini käsitteli sitä, miten alle 5000 asukkaan kunnat hyödyntävät erityisiä mainetekijöitään kuntastrategiassa ja markkinoinnissa. Siitä ehkä lähtikin suurempi kiinnostus kuntien markkinointia ja viestintää kohtaan. Suurimmat onnistumisen fiilikset olen saanut kuitenkin julkisyhteisöjen kirjanpidon ja tilinpäätöksen kurssilla sekä tilastotieteen johdantokurssilla. Näissä mentiin todellakin vaikeuksien kautta voittoon, tai ainakin kurssien läpipääsyyn!

Kun itse hain opiskelemaan hallintotieteitä, yritin googlettaa kokemuksia, keskusteluja ja blogitekstejä aiheesta. Halusin imeä paljon tietoa siitä, mitä hallintotieteiden opinnoissa oikeastaan tehdään. Tuolloin tällaista tietoa löytyi melko vähän. Emme valmistu selkeästi tiettyyn ammattiin tai ammattinimikkeeseen, joten senkin puolesta tietoa hallintotieteilijöistä saattaa olla haastava etsiä. Meitä kuitenkin on joka puolella Suomea! Onneksi nykyään löytyy jo paremmin tietoa opiskelijoiden ja valmistuneiden kokemuksista ja ajatuksista opinnoista ja työllistymisestä. Halusin kuitenkin kantaa korteni kekoon tällä blogikirjoituksella. Toivottavasti tämä aukaisi edes jollekin hallintotieteitä hakevalle, mitä se opiskelu käytännössä on!

Ja entäs nuo yllä esitetyt kysymykset. Tuleeko minusta hallitsija? Tuleeko minusta kunnanjohtaja?

Se jääköön nähtäväksi.

Iina Tunkkari

PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This