Kolmen kuukauden harjoittelujaksoni lähestyy loppuaan. Syksy on mennyt nopeasti, silti tuntuu kuin olisi ollut “osana Hallintoakatemiaa” paljon pidempään. Heti nähtyäni ilmoituksen jossa harjoittelijaa etsittiin, ajattelin että tuossa olisi sopiva paikka juuri mulle. Sellainen, josta saisin itselleni tarpeellisia taitoja, mutta toisaalta myös sellainen, johon mulla voisi olla myös jotain annettavaakin.

Työtehtäviin pääsi nopeasti kiinni; kaikkeen perehdytettiin heti harjoittelun alusta alkaen ja sen jälkeen pystyi hyvinkin oma-aloitteisesti vaikuttamaan omiin työtehtäviin ja käyttämään luovuutta. Juuri sellaista toivoinkin harjoittelujaksoltani. Jos esimerkiksi havaitsi jonkin ajankohtaisen aiheen mistä voisi tehdä blogikirjoituksen tai markkinointimateriaalia, siihen kannustettiin. Ajankohtaisia ilmiöitä, kuten lakiuudistuksia ja muita kuntamaailmaan vaikuttavia tapahtumia, onkin tullut seurattua paljon aktiivisemmin nyt harjoittelun aikana. Lisäksi tiedonhankintataidot ovat parantuneet, kun on tullut kaivettua erinäistä tietoa monenlaisista lähteistä. Esimerkiksi ruotsinkielisten pöytäkirjojen kaivaminen ja koulutuksiin sopivien oikeustapausten etsintä olivat mielenkiintoista puuhaa. (Yliopiston virkamiesruotsin kurssilta mieleen jäi tasan yksi sana, “fulmäktige”, ja siitä oli kuin olikin hyötyä kun kävi läpi ruotsinkielisten kuntien verkkosivuja).

Harjoittelun ansiosta pääsi näkemään niin koulutuskoordinaattorin työtehtäviä, kuntatoimijoiden kanssa työskentelyä, kuntalaisten osallistamista, markkinointia, yhteistyösopimusten solmimista kuin yrittäjyyden salojakin. Pääsi osallistumaan koulutuksiin hoitamaan juoksevia asioita sekä myös oppimaan itsekin koulutusaiheista. Lisäksi toimenkuvaani kuului markkinointimateriaalien kuten uutiskirjeiden ja somekuvien tekoa, laskutusta, koulutusmateriaalien tekemistä, potentiaalisten kouluttajien etsimistä sekä erilaisten kampanjoiden ideointia. Asiakaspalvelukin on tärkeä osa ihan jokaista organisaatiota – omia asiakaspalvelutaitoja on päässyt nytkin kartuttamaan aina kun ollut mukana koulutuksissa avustamassa tai muissa tapahtumissa edustamassa Hallintoakatemiaa.

Kaiken kaikkiaan harjoittelun aikana näki siis niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin maailmoja. Työtehtäväni olivat monipuolisia, ja kaikesta toiminnasta huomasi, että harjoittelijalle on valmisteltu tietyt tehtävät ja perehdytyksestä huolehdittu. Lisäksi oli selkeää, kuka toimi yhteyshenkilönäni eri työtehtävissä, eikä Ikinä ei jäänyt yksin omien ajatusten kanssa. Vastuuta annettiin sopivasti – tunsi tekevänsä hyödyllisiä asioita ja olevansa osa työyhteisöä.

Mielestäni pakollinen harjoittelu osana hallintotieteiden tutkintoa on yksi kenties eniten opiskelijan oppimista palveleva kokemus. Yliopiston kursseilla oppii paljolti teoriaa, mutta käytännön taitoja pääsee opettelemaan vasta itse työelämässä. Niinpä harjoittelu tarjoaa varmasti monille opiskelijoille kenties ensimmäisen kosketuksen oman alan työkokemukseen, tai vähintäänkin hyviä kontakteja ja käytännön oppeja. Itselle harjoittelu tarjosi näitä kaikkia. Varsinaiseen työelämään siirtymiseen menee kohdallani vielä tovi, mutta nyt pääsi näkemään vilauksen siitä miltä se voisi näyttää. Harjoittelujakso antaa myös mukavaa vaihtelua opintovuosien keskelle – nyt jaksaa taas vähän paremmin palata luennoille ja kirjastoon. Tai no, viimeistään ensi syksynä jaksan. Sitä ennen vaihto-opiskeluiden pariin Belgiaan (lue: lomalle). Sattui hauskasti, olen menossa samaan kohteeseen kuin Ulla – hän kertoikin tärkeimmät speksit, eli kuinka tilata bisseä ja miten maan byrokratia toimii. Opettavainen kokemus tämä harjoittelu.

Hallintoakatemiassa harjoittelijana ollut Aino Haaranen opiskelee hallintotieteitä Tampereen yliopistossa.

Hallintoakatemia

Pin It on Pinterest

Share This