Olli Nylander

Hyvinvointi- ja terveyshyöty – pärjäämisen edistäminen

 

Pärjääminen on selviytymistä normaalissa elämässä sekä lisäksi tiivistys hyvinvoinnista ja terveydestä. Tilapäinen tai pysyvä pärjäämisvaje on avun saannin ja annon lähtökohta. Avun antamisen hyöty voidaan arvioida, miten pärjäämisvaje vähentynyt tai poistunut. Käsitteen toivat suomalaiseen keskusteluun Kauko Koivuniemi ja Kimmo Simonen. (1) Lähtökohdat ovat hollantilaisessa alan tutkimusryhmän työssä. (2). Kehittelin omassa kirjassani ”Hyvinvointi- ja terveyshyöty” pärjäämisen käsitettä eteenpäin. (3). Tulos on tiivistettynä oheisessa kuvassa.

Omat elämäntapamme ja elämäntilanteemme ovat keskeisessä osassa, miten pärjäämme jokapäiväisessä elämässämme. Hyötyä voimme saada omin aktiivisin toimin eli myönteisiä vaikutuksia pärjäämiseemme. Haitta on hyödyn vastakohta. Haitalle sukulaisia ovat erilaiset vajeet toiminta- ja työkyvyssä, mutta myös sairaudet. Riskien toteutuminen voi aiheuttaa haittoja, vajetta, sairautta. Toisin sanoin syntyy erilaisia pärjäämisvajeita.

Yllä olevaan kuvan vasempaan alanurkkaan kuuluu suuri osa meistä kansalaisista. Meillä on pärjääminen pääosin helppoa, hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit vähäisiä. Pärjäämisvajeen lisääntyminen luo toiminta- ja työkyvyn vajetta. Hyvinvoinnin ja terveyden haittojen ja riskien lisääntyminen aiheuttavat toiminta- ja työkyvyn vajeen lisäksi sairauksia sekä sairausriskejä. Jatkuva avun tarve on seurausta pysyvästä vaikeasta pärjäämisvajeesta sekä vakavista sairauksista.

Pärjäämisen nelikenttä on haaste organisaatiokeskeiselle, ammattikeskeiselle hyvinvointi- ja terveysajattelulle. Nelikenttään kannattaa yhdistää asiakkuussegmenttiajattelu. Ajatustavan ydin on asiakasnäkökulma organisaationäkökulman sijasta. Olin mukana viime vuonna pienessä idearyhmässä, joka pohti aihetta monelta kannalta – kansalainen, asiakas, tutkija, ammattihenkilö. Päädyimme neljään asiakkuussegmenttiin: hätäapu, satunnainen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy. Avainkäsite on apu, jonka henkilö kokee tarvitsevansa tilapäisen tai pysyvän pärjäämisvajeen ollessa käsillä. Avun tarvetta voidaan joltain osin täsmentää ikäryhmittäin: lapset ja nuoret, työikäiset, ikääntyneet. Kussakin elämänvaiheessa on joukko pärjäämiseen vaikuttavia tekijöitä. On myös elämänvaiheisiin liittyviä sairauksia ja sairausriskejä sekä sosiaalisia ongelmia.

Käsitemaailman pohjalta voidaan arvioida avun antamisen hyötyjä, vaikutuksia. Palvelujen tuottajan kannalta on kyse arvon tuottamisesta asiakkaalle. Palveluntuottajalta edellytetään arvo/palvelulupausta. Tutkimushankkeeni eräänä päätelmänä yhdistin yllä kuvatun pärjäämisen nelikentän ja asiakassegmentit toisiinsa seuraavasti:

1. Pärjääjät: pärjääminen helppoa

  • hätäapu: riskit liittyvät normaaliin elämään ja omaan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen kuten ammattitautiriskit, tapaturmat; tilapäiset haitat
  • satunnainen apu: pärjääminen on pääsääntöisesti ongelmatonta, haitat tilapäisiä
  • jatkuva apu: pärjääjillä jokin yksittäinen pysyvä sairaus tai vamma, jotka edellyttävät omahoitoa ja ajoittaista ammattiapua; haitat pysyviä

2. Pärjääjät: pärjääminen vaikeaa

  • hätäapu ja satunnainen apu: monet ongelmat, erityisesti sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, syrjäytyminen, yksinäisyys aiheuttavat hätäavun riskejä; satunnainen palveluketju mahdollinen polku; haitat satunnaisia
  • jatkuva apu: työ- ja toimintakyvyn merkittävän vajauksen perusteella ajautuminen jatkuvaan palveluun; satunnainen terveyspalvelujen tarve

3. Pärjääjät: pärjääminen helppoa, mutta hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit suuria

  • hätäapu ja satunnainen apu: sairauden ilmaantuminen suurena hätänä suuri riski – ei ennalta tunnistettuja haittoja tai riskejä
  • jatkuva apu: ei tarvetta ellei, hätäapu ja satunnainen apu siihen johda – suuri riski ajautua jatkuvan avun käyttäjäksi, ei ennalta havaittuja haittoja

4. Pärjääjät: jatkuvan avun piirissä olevat suuren riskin henkilöt

  • hätäapu ja satunnainen apu: suuri todennäköisyys ajautua avun piiriin, suuret haitat todettu
  • jatkuva apu: suuret haitat todettu.

Riskien tunnistaminen ja niiden minimointi ovat ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa me kansalaiset olemme avainasemassa. Riskien tunnistaminen on oleellinen osa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä. Myös ennaltaehkäisevä yhdyskuntatyö sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ”politiikkatasolla” vähentävät riskien todennäköisyyttä.

Olen tehnyt kolme havaintoa Suomen tilanteesta. 1. Hyötyajattelu ei ole systemaattista ja kannusteet ovat vähissä, 2. Nykyään asiakassegmentit ovat organisaatio- ja ammattiryhmäkeskeisiä, jossa asiakas ongelmineen on sivuosassa, 3. Puuttuu kansallinen standardi asiakkuussegmenteistä sekä siihen liittyvä taustadokumentaatio.

 

Lähteet:

(1) Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta, Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim, Keuruu 2011
(2) Huber et al: How should we define health? BMJ 2011
(3) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty – ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021

 

Kirjoittaja: Olli Nylander

Huomasithan, että kirjoittaja Olli Nylander on mukana myös 17.11.2021 pidettävässä tapahtumassa Uusi kunta – uusien oivallusten foorumi. Katso linkin takaa tiedot tapahtumasta ja ilmoittaudu mukaan!

LUE MYÖS