Luin hyvää kirjaa esiintymisestä. Olen vasta nyt – pitkään koulutettuani – kunnolla paneutunut aiheeseen. Sehän meissä asiantuntijoissa, jotka ovat ikään kuin "liukuneet" asiantuntijasta kouluttajaksi, onkin monesti "vialla". Oikeat esiintyjät kärsivät vieressä puolestamme, kun me keskitymme vain asioista kertomiseen emmekä siihenmitenasioista kannattaisi kuulijoille kertoa.
Aloin miettimään esiintymisjännitystä (tai omalla kohdallani lähinnä sen puutetta). Joskus aloittaessani kouluttamista eräs kokenut työkaverini sanoi, ettei ota työtään tai tilannetta tosissaan "jos ei edes vähän jännitä". Itse en muutamaa ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ole jännittänyt esiintymistilanteissa. Päinvastoin, esiintyessä tuntuu siltä, että ikään kuin herään muista ihmisistä eloon. Kuitenkin luonteessani on kaikki ainekset pahaankin jännittämiseen: ylisuorittaminen, työhulluus, pykälän noudattamispakko… Näin muutamia mainitakseni.
Monella asiantuntijalla on paljonkin sanottavaa, mutta silti esiintymistilanteessa jännitys usein voittaa. Yritin miettiä yksinkertaisia ja helppoja keinoja jännityksen voittamiseen tai vähintäänkin jännityksen lieventämiseen. Kun muistelen tilanteita silloin kun aikoinaan aloitin kouluttamisen, niin en olisi silloin ikinä uskaltanut kertoa omista virheistäni. Mielestäni tämä onkin pahin virhe, jonka kouluttaja voi tehdä. Kerrotaan mieluiten muiden tekemistä virheistä ja käytetään esimerkkeinä vain muita. Tämä voi pahimmillaan antaa kouluttajasta sellaisen vaikutelman, että korostetaan vain omaa asiantuntemusta.
Itse olen tehnyt ja teen virheitä koko ajan. Jos niiden käsittelystä on muille hyötyä, niin hyvä. Kerron mieluummin siitä mitä itse tein kuin mitä "joku x teki tapauksessa y kunnassa d tilanteen f johdosta henkilölle g". Äitini opetti minulle aina lapsena (ensin pakotettuaan ruman toppahatun päähäni, muistan sen vieläkin, hyi!), että hyvä vaan, jos muut nauraa, olet tehnyt ne iloisiksi. Yritän soveltaa tätä ohjetta koko ajan omaan elämääni. Tällä ohjeella tarkoitan siis sitä, että olemalla oma itseni ja antamalla itsestäni jotain, yleisökin on positiivisempaa, jolloin minun ei tarvitse enää ajatella virhettä. Voin tehdä sen ja varmasti teenkin. Myös kouluttaessani.
Tämä toimii oikeasti, vaikka kuulostaakin liian yksinkertaiselta ollakseen ammattilaisen neuvo 🙂

Lisää aiheesta

Kymmenen vinkkiä videokoulutusta jännittävälle Jostain syystä moni jännittää videokouluttamista tai videoiden tekemistä, vaikka ei muuten esiintymistä jännittäisikään. Esiintymisjännitystä voi v...
Sihteerinä kunnassa – sihteerinä työyhteisössä – i... Tositieto on tietoa, joka perustuu syihin. (Francis Bacon) Miettiessämme, miksi joku ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, miksi organisaatio to...
Voiko atomi palaa ja voiko asiantuntijaa ymmärtää?... Voiko lakikieltä suomentaa? Voiko listatekstejä kirjoittaa ymmärrettävästi? Voiko ammattilainen puhua kuin ihminen ihmiselle menettämättä uskottavuutt...
Asenteella vai diivailulla – kouluttajan amm... Olen nähnyt hyvin paljon erilaisia kouluttajia sekä kouluttamassa että koulutusten suunnittelussa ja niihin valmistautuessa. Hyviä kouluttajia on palj...
Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.
Asiasanat: , , , ,

Pin It on Pinterest

Share This