Tykkään korostaa monenkin asian yhteydessä, että asialla on suuri merkitys, koska se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Suomalaisella, kansalaisella, kuntalaisella on perusoikeutena myös oikeus hyvään hallintoon. Kimmoke blogin kirjoittamiseen lähtee usein eri syistä. Tämän blogin kirjoittamiseen sain kimmokkeen jostakin satunnaisesta twitterketjusta, jossa käytiin keskustelua siitä, mikä on kuntalaiselle tärkeää. Joku sanoi hiukan hallinnolle naureskellen, ettei listalla näy hallintoa tai hallintosääntöä. Jäin tästä pohtimaan, että ehkäpä hyvä hallinto on nimenomaan niin hyvää, ettei sen tarvitse erikseen nousta esiin. Asiat sujuvat, oikeudet toteutuvat ja asioita hoidetaan oikeudenmukaisesti. Tätä pidetään varmasti osin myös itsestäänselvyytenä. Vaikka pieniä puutteita olisikin, niin isossa kokonaisuudessa hallinto on hyvää. Jos hallinto olisi räikeästi huonoa, epäoikeudenmukaista ja pahan näkyvästi korruptoitunutta, sen tarvetta jouduttaisiin useammin nostamaan esiin.

 

 

Mitä perusoikeus hyvään hallintoon pitää sisällään?

Perustuslain 21 §:ssä säädetään, että:

”Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.”

Perustuslakiin ja hallintolakiin (jossa asiasta säädetään tarkemmin) ei kuitenkaan olla pystytty ottamaan säännöksiä kaikista mahdollisista hyvän hallinnon takeista. Tarkoituksena näissä onkin turvata tietty lähtötaso, jota vähintään on noudatettava ja toteutettava. Parempaan voi ja tulee pyrkiä aina.

Hyvä kuvaus siitä, mihin hallinto ei voi esimerkiksi perustua on hallintolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 72/2002): ” Viranomainen ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat sen tehtäväpiiriin ja sisältyvät tapaukseen sovellettavan lain tavoitteisiin. Esimerkiksi virkanimitystä ei voida tehdä jonkin muun tarkoitusperän toteuttamiseksi kuin henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivimman ja parhaaseen viranhoitoon pystyvän henkilön saamiseksi virkaan. Vastaavasti viran lakkauttamispäätöstä ei voida pitää tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisena, jos tarkoituksena on ainoastaan päästä eroon tietystä virkamiehestä.

Hallintotoiminta ei saa perustua epäasiallisiin tai hallinnolle muuten vieraisiin perusteisiin. Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi ystävien suosinta, henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu tai julkisyhteisön erityisten taloudellisten etujen tavoittelu. Viranomaisen päätöksenteon ja toiminnan yleensäkin on oltava puolueetonta ja objektiivisesti perusteltavissa.”

Mitä hyvä hallinto pyrkii siis turvaamaan ihmiselle perusoikeutena ja oikeutena ylipäänsä? Se turvaa sen, että kunnassa toimitaan puolueettomasti ja kohdellaan ihmisiä oikeudenmukaisesti. Samanlaiset tapaukset käsitellään samalla tavoin. Toiminta on lain mukaan oikein tehtyä ja huolellista (esim. valmistelu). Asioita myös ratkotaan viivytyksettä ja ihmisten asiallisiin tiedusteluihin vastataan ja heitä autetaan selvittämään asioitaan. Oleellinen osa on myös oikeus kertoa mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja yleensä vielä omalla kielellään. Laaja perusteluvelvollisuus ja muutoksenhakuoikeus takaa vielä sen, että loppupäässäkin toteutuu oikeusturva. Toisin sanoen, tuohon twitterkeskusteluun viitatakseni. Ovatkohan nämä kuntalaiselle tärkeitä asioita? Puutteet näissä ydintoiminnoissa rapauttaisivat meiltä sivistyneen oikeusvaltion pohjaa melko voimakkaasti.

Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.

Pin It on Pinterest

Share This