Montakohan ongelmaa tulevan päivän aikana ehdin ratkaisemaan? Osan täydellisesti onnistuen, osan aiheuttaen lisäharmia ja uusia ongelmia tai jotain noiden väliltä. Minimaaliset ongelmat ja niiden ratkaiseminen sujuu tuloksekkaasti yksin ja ne tuottavat pientä nautintoa maaliin osuessaan. Mutta onko minulla huomattavien ongelmien kanssa riittävän erilainen ratkaisuprosessi?

Eilen Ikaalisten Illan strategiapäivitykseen valmentavassa seminaarissa ajattelua katalysoivat Anu Kallio, yli kolmen vuosikymmenen ajan ikääntyvien palveluiden parissa meritoitunut ajattelija ja Risto Harisalo, joka mielestäni voisi tehdä viikoittaisen puheen ja se vielä kehittämättä olevan tekniikan ansiosta siirrettäisiin suorana lähetyksenä kaikkien kuntapäättäjien aamupuurosta nautittavaksi.

Millaista palvelua tuotamme nyt ja mitä kehittämistarpeita meillä on? Miten ennakoimme tulevat muutokset? Kaikkea tätä pohdimme varmasti kaikilla palvelualueilla. Ikääntyvien osalta aihe kiinnostanee erityisesti, sillä on selvää että se, mitä teemme nyt, ei voi olla vastaus 10 vuoden päästä tuotettaviin palveluihin. Ne kunnat, jotka nyt pystyvät tekemään ennakoivia toimenpiteitä, ovat todennäköisiä pärjääjiä. Ikäystävällinen kunta nyt ja muutamien vuosien päästä on varmasti erilaisten ikäystävällisten ratkaisujen ja toimenpiteiden kirjo, aivan samoin kuin iäkkäiden joukkokin on hyvin monimuotoinen. Tästä Anu Kallio hyvin meitä muistutti: vanhuspalvelulain piiriin kuulumme jo 63-vuotiaina. Jos siis mielikuva iäkkäästä yhdistyy rollaattoriin, on se yhtä oikea kuin ajatella kaikkia 20-60 -vuotiaita yhdellä mielikuvalla.

Millaista kuntaa ja palveluita rakennamme ikääntyvälle ja asukasluvultaan pienenevälle yhteisölle? Keskusteluissa tällä viikolla (kiitos Jarmo Siivari) innosti kysymys, miten nostetaan elinvoimaa asukasmäärän vähentyessä. Josefina Syssner kirjoittaa äidinkielellään asiasta ruotsiksi, joten menee hetki, ennen kuin sisäistän kirjan Mindre många. Siihen asti voin osallistua avaavaan keskusteluun aiheesta. Onko elinvoiman kasvattaminen pienemmällä ihmisjoukolla huomattava haaste? Jos on, niin silloin Risto Harisalon mukaan sen ratkaisemiseksi, meillä on optimaaliset olosuhteet: hyvin heterogeeninen joukko luottamustehtävissä ja työtehtävissä toimivia ajattelijoita. Erilaisilla koulutustaustoilla, erilaisilla kokemuksilla, erilaisen taustan omaavilla ihmisillä on parempi mahdollisuus ratkaista huomattavia haasteita mikäli suostumme avaamaan mielemme ja astumaan prosessiin. Minussa lähti syntymään unelma. Mitä jos kaikkialla, jokainen kysymystä miettivä kunta Suomessa lähtisi etsimään ratkaisua Harisalon suosittamalla katalyyttisellä puheella.  Kokoaisimme luottamushenkilöistä, viranhaltijoista, kuntalaisista hyvin monipuolisen taustan omaavan joukon. Varmistetaan joukon heterogeenisuus vielä parilla kunnan ulkopuolisella jokerilla. Ja sitten:

  1. Pidetään huolta, että jokainen tuntee itsensä tärkeäksi osaksi tämän haasteen ratkaisujen etsimisessä.
  2. Järjestetään avaavia keskusteluita, pienissä vaihtelevissa ryhmissä. Varmistetaan uskallus esittää monia erilaisia tulokulmia esimerkiksi sillä, että kun oma kokemukseni sanoo, ettei tuo toimi meillä, suostun avaamaan mieleni ja pyydän kertomaan lisää. Pyrin löytämään jokaisen puheesta sen tiedon, kokemuksen ja näkemyksen ja hyväksyä sen debatoimatta. Kokoonnutaan tarvittavia kertoja avaamaan keskustelua ja kun olemme riittävästi avanneet,
  3. siirrymme suomalaisten leipälajiin, selkeyttävään väittelyyn. Sillä piristävällä poikkeuksella, että jokainen hyväksyy, ettei nyt väitellä totuudesta vaan mahdollisista ratkaisun avaimista. Missä ratkaisuissa on mahdollisuus hiushalkeamiin, missä mahdollisuudet kestävälle perustalle. Selkeyttävän väittelyillan, tarpeellisen lisätiedon jälkeen ja hauskasti viimeisenä vaiheena
  4. käydään hyödylliseen ratkaisuun tähtäävään dialogiin. Hyväksytään, että jokainen tuo tietoa, kokemusta ja ymmärrystä ja jokainen pyrkii ristiriidat ylittävään yhteiseen ratkaisuun. Tämän jälkeen kenelläkään ei ole oikeuttaa omistaa ratkaisua. Se ei ole sinun eikä minun, vaan yhteinen. Se sitoo, innostaa ja saa meidät toimimaan yhteisen tavoitteen suunnassa.

Aivan varmasti näin toimitaan jo jossain. On etsitty ja löydetty hienoja uusia tapoja keskustelun avaamiseen, kuten Marianne joukkoineen Ikaalisen seminaarilla tai Järvenpäässä pelaten talouspeliä. Ilmianna kuntasi tai muun organisaatiosi katalyyttisen puheen käytännöt minulle, mutta varaudu siihen, että haluan kuulla lisää!

Palaan alussa pohtimaani kysymykseen, millaista prosessia käytän haastavissa ongelmissa ihan omassa arjessa. En kutsu haastavia ongelmia elämääni, mutta jos jotain keskinkertaista nyt tulisi, niin siinä on oiva harjoittelualusta katalyyttiselle vuorovaikutukselle.

 

Pirjo Ala-Hemmilä

koulutuspäällikkö, Hallintoakatemia

 

Hallintoakatemia

Pin It on Pinterest

Share This