Julkisuusperiaate ja sananvapaus ovat välineitä hyvään

Sananvapaus on meille kaikille kuuluva perusoikeus. Siitä kannattaa pitää kiinni.

”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta. (YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, 19 artikla)”

”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. (Perustuslaki 12 §)”

Kun me luemme näitä ylätasolta tulevia periaatteita, pystymme ymmärtämään samat lauseet täysin eri tavoin keskenään. Selvää varmasti on se, että mitä avoimempi yhteiskunta on, sitä paremmin ihmiset voivat ja sitä oikeudenmukaisempaa päätöksenteko ja hallinto ovat. Asioiden piilottaminen on vaikeampaa, kun päätös pitää julkaista kaikkien saataville perusteluineen ja liitteineen. Emme pysty käymään tasapuolista julkista keskustelua, jos julkisella viranomaisella ei ole velvollisuutta toimia avoimesti. Saadakseen tunteen tasavertaisesta yhteiskunnan jäsenyydestä, tarvitsee jokaisella myös olla oikeus käyttää omaa sananvapauttaan. Näistä asian perusteista olemmekin varmasti enimmäkseen samaa mieltä keskenämme. Kuitenkin sananvapaudesta käydään jatkuvasti erilaisia kädenvääntöjä.

Olen miettinyt paljon asioiden molempia puolia. Toisaalta on välttämätöntä, että vähemmän suositutkin mielipiteet saa sanoa ääneen pelkäämättä leirille joutumista tai pahempaakin. Sivistyneessä yhteiskunnassa on pystyttävä hyväksymään laajaakin julkista keskustelua ja osin myös kritiikkiä. Toisaalta, kuka meistä lopulta tietää, mikä maailmassa on se oikea totuus. Minä haluan uskoa omaan totuuteeni hallinnon eheyttävästä vaikutuksesta, mutta ehkä joku muu lopulta onkin oikeassa? Mutta miksi tärkeää periaatetta pitää käyttää toisen ihmisen loukkaamiseen, solvaamiseen ja rakenteiden sekä luottamuksen rikkomiseen? Lopulta nämä kokeilut, ylilyönnit ja kritiikki kääntyvät itseään vastaan ja käännymme takaisin kieltämisen ja hiljentämisen kulttuuriin.

Sananvapauden ei siis koskaan ole ollut varmastikaan tarkoitus tarkoittaa sitä, että mitä tahansa saa sanoa. Sananvapauteen kuuluu vastuu. Ihan kuin mihin tahansa normaalin ihmisen järkevään toimintaan.  Vaikka mielestäni yksi hienoista ajatuksista on tämä: ”En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.” (Evelyn Beatrice Hall), niin siitä huolimatta jossakin kulkee järjen ja hiusten halkomisen välinen raja. Ihan yhtä hieno viisaus on jokaisen meistä isän, äidin tai vaikka mummon kertoma viisaus, että ”Ollaan ihmisiksi eikä loukata muita.” Ei tarvitse olla suuri filosofi tämän asian opettaakseen omille lapsille. Eikä tarvitse olla muuta kuin tavallinen ihminen sillä tavoin elääkseen. Säilytetään ne tärkeät oikeudet, mitä meillä on ihmisoikeuksina ja perusoikeuksina turvaamassa sitä, että saamme käydä julkista keskustelua oikean tiedon pohjalta ja elää sivistyneessä yhteiskunnassa, jossa erilaiset mielipiteet ovat sallittuja. Näin syntyy taas parempaa hallintoa ja sitä kautta parempaa elämää.

Tuuli Tarukannel, Hallintoakatemian toimitusjohtaja 

LUE MYÖS