Tuuli Tarukannel

Kannattaako yrittää?

Haluan rehellisesti sanoa, että vaikka tänään olen sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää, niin ihan joka päivä yrittäjänä ollessani en olisi vastannut samoin. Toisaalta asia on varmasti myös palkkatyössä sekä muussakin elämässä näin: on hyviä hetkiä ja on vähemmän hyviä hetkiä. Uskon edelleenkin, että kuka tahansa pystyy alkaa yrittäjäksi ja asenteet yrittäjyyden ympärillä ovat muuttuneet paljon myönteisempään suuntaan. Nykyään yrittäjyys on myös hallintotieteilijälle yhtälailla uravalinta kuin vaikka virkaura. Yhä useampi yritys myös tekee töitä yksityisen ja julkisen sektorin parissa, kuten mekin. Oma roolini on muuttunut sikäli, että olen keväällä myynyt ensimmäisen yritykseni ja siirtynyt normaaliin työsuhteeseen kesäkuussa. Yrittämistä en kuitenkaan lopeta koskaan.

Haluan nostaa tässä blogissa esiin asioita, jotka yrittämisessä olivat parhaita ja asioita, jotka olisi voinut jättää kokematta. Kerron tässä nyt myös asioita, joita ei välttämättä ole helppo sanoa, mutta toivon, että näistä ajatuksista on jollekin jotakin hyötyä.

Parasta yrittäjänä olemisessa on olleet ne hetket, kun joku tavoite, jonka joskus olen asettanut tai jonka yhdessä asetimme on toteutunut. Ihan alussa oli aivan mahtavaa, kun meidän ensimmäisiin koulutuksiin tuli osallistujia tai kun voitimme tarjouskilpailussa jonkun tosi hienona pitämämme yrityksen. Jossakin vaiheessa oli hienoa, kun pystyimme rekrytoimaan ensimmäiset ihmiset tai ostamaan ilman paniikkia yritykselle jotakin vähän kalliimpaa. Tavoitteet alkoivat kasvaa matkan varrella. Ensimmäiset isot koulutukset, liikevaihdon kasvu ja toiminnan kääntyminen tuloksellisesti tuntui hienolta. Jossakin vaiheessa 1 miljoonan liikevaihto tuntui todella kaukaiselta, mutta sen saavuttaminen tuntui niin upealta, että moni matkan varrella ollut murhe unohtui. Kun meidän kouluttajia ja koulutuksia kehuttiin, se tuntui hyvältä. Mutta todella hienolta tuntui se, kun joku muu kuin minä oli suunnitellut ja keksinyt uusia suosittuja koulutuksia. Olimme onnistuneet luomaan jotakin monistettavaa: Hallintoakatemian tavan tehdä asioita. Ja se tapa ei johtunut yhdestä ihmisestä, vaan suhtautumisesta osaamiseen ja kuntiin. Hienolta tuntui myös se, kun joku halusi ostaa meidät ja lopulta osti. Olimme yhdessä kaikkien meillä vähänkin työskennelleiden kanssa luoneet yrityksen, johon joku muukin uskoi. Hallintoakatemia jatkaa elämäänsä edelleen, mutta vaan aiempaa varmemmalla pohjalla osana suurempaa yritystä ja joukkoa.

Toiseksi parasta yrittämisessä on ollut mahdollisuus toimia juuri niin kuin itse haluaa. Tätä ei ehkä pitäisi kertoa ollakseen hyvä ihminen, mutta sanon kuitenkin. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että ihmiset tekevät sen, mitä ne sanoo ja käyttävät omaa järkeään sekä kantavat vastuunsa. Aikuiselämän / työelämän suurimpia järkytyksiä on ollut se, miten paljon piittaamattomuutta ja sellaista asennetta, että mennään sieltä missä aita on matalin, on. Sitä on jopa ammateissa, joissa opiskellaan vuosikausia vaikeita asioita. Mietin usein, että miksi tehdä niin, jos ei huvitakaan kantaa vastuuta tai haluaa viettää päivänsä luistaen velvollisuuksista? Yrittäjänä ollessa voi useammin valita asiakkaat, yhteistyökumppanit ja työkaverit. Epäsopivasta käytöksestä pääsee myös eroon. Mutta ei pelkästään tämä. Yrittäjänä ollessaan voi myös kehittää omaa tapaa tehdä asioita tai kehittää yhteiskuntaa. Uskon, että meidän koulutuksilla on oikeasti pystytty vaikuttamaan itselleni tärkeiden asioiden kehittämiseen. Meidän ympärillämme ja verkostossa on ollut joukko ihmisiä, joilla on samanlainen tapa tehdä työtä, toimia ja suhtautua hallintoon / kuntiin. Se on ollut mahtavaa. Eikä siitäkään onneksi tarvitse luopua, vaan meidän kouluttajatkin siirtyvät mukanamme uusiin vaiheisiin. Eli yritys menestyy kokoamalla oikeanlaisen porukan ja pitämällä kiinni oikeista ihmisistä, se on upeaa!

Kolmanneksi parasta yrittämisessä on ollut se, että maailmassa alkaa vähitellen nähdä uusia yritysideoita ja mahdollisuuksia ihan kaikkialla. Yhtäkkiä, kun tajuaa yrittämisen logiikan, tajuaa sen, että pystyy perustamaan aina vaan uusia ja uusia yrityksiä. Tiedän nyt, miten saan ne toimimaan. On hienoa, että ammattitaito ja valinnanmahdollisuudet laajenevat aivan uusille alueille.

Otetaan realisteina huomioon asian toinenkin puoli. Mikä yrittämisessä on yllättänyt negatiivisesti? Ensimmäisenä yllättänyt seikka oli se, että kukaan ei välitä yrittäjän asioista. Yrittäjillä on huono sosiaaliturva, ei lomia eikä kukaan tunne sympatiaa. Yhteiskunnassa yrityksistä käytävä keskustelu on välillä järkyttävää, kun miettii sitä henkilönä, joka on ollut myös yksinyrittäjä. Minä tulin toimeen ja heikommatkin hetket olivat sellaisia, että piti vaihtaa ravintolaa halvempaan, ei sentään mennä ruokajonoon. Mutta silti tuntuu kohtuuttomalta, että käydään keskustelua verottomista osingoista (joita ei ole) tai niputetaan kaikki yritykset samaan lokeroon, jossa jokainen yrittäjä on syyllistynyt veroparatiiseihin ja ihmiskauppaan. Ei näin! On paljon yrityksiä, jotka ovat esimerkiksi yhden ihmisen itselleen tekemä työpaikka. Jos näitä yrityksiä ei olisi, monelta paikkakunnalta puuttuisi iso määrä palveluita kokonaan ja työttömiä olisi taas enemmän.

Toinen asia on ollut se, miten yksinyrittäjänä välillä on. Mahtavaa on ollut se, että meillä on ollut asiakkaita, jotka esimerkiksi koronan aikaan halusivat oikeasti auttaa, että meidän yritys pysyy pystyssä. Mutta on ollut paljon tilanteita, joissa itse täytyy kuunnella toisen ongelmia ja lopulta tehdä hänen työnsä, vaikka itse olisi ollut normaalilla mittapuulla sairaalakunnossa. Suomeksi sanottuna silloin on vituttanut ja hävettänytkin asiakkaiden vuoksi. Mutta en kyllä olisi voinut ikinä jättää asiakkaita pulaan näissä tilanteissa. Ja niistäkin selvittiin.

Kolmas asia on ollut maailman epäloogisuus. Sille kukaan meistä ei voi mitään. Täytyy vaan itse yrittää pysyä järkevänä.

Mutta lopputulemana: vaikka tapahtumahetkillä olisin voinut sanoakin, että vaihtaisin joitakin päiviä pois, niin oikeasti en vaihtaisi. Haluan olla se ihminen, joka tänään olen ja haluan, että Hallintoakatemia on se yritys, joka siitä on tullut. Yrittäjäksi kannattaa alkaa, jos jaksaa tehdä töitä, kestää kritiikkiä ja nähdä vaivaa asioiden eteen. Yrittäjäksi ei kannata alkaa, jos haluaa viettää illat ja viikonloput lepäillen ja haluaa jokaiseen asiaan valmiin ohjeen. Kaikkia meitä erilaisia ihmisiä tarvitaan. Mutta, kun ja jos harkitsee yrittäjäksi alkamista, kannattaa tuntea itsensä ja taipumuksensa, niin välttyy monilta harmeilta. Parhaissa tarinoissa lopussa odottaa palkinto, hyvä saa palkkansa ja paha saa palkkansa. Niin myös meidän tarinassa. Ja päähenkilö, parempi hallinto: se kehittyy ja jatkaa elämäänsä!

Aivan mahtavaa yrittäjän päivää kaikille yrittäjille, yrittäjiksi aikoville ja muuten vaan yrittäjähenkisille!

LUE MYÖS