Kunnanvaltuuston puheenjohtajan sääntelemätön asema – ongelma vai mahdollisuus?

Viimeksi kuntalakia uudistettaessa siihen lisättiin uutena säännöksenä yleismääräys kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävistä. Valtuuston puheenjohtajan tehtävistä sen sijaan ei vastaavaa säännöstä ole. Luonnollisesti kumpaakin puheenjohtajaa koskevia määräyksiä on mahdollista ottaa kunnan hallintosääntöön.

Valtuuston puheenjohtajan toimintaan antaa selkeän perustan kunnan toiminnan ns. dualismi: jako yhtäältä päätösvallan käyttöön ja toisaalta hallinnon ja täytäntöönpanon käyttöön. Ensin mainittu, siis keskeisten päätösten tekeminen, kuuluu valtuustolle ja jälkimmäinen kunnanhallitukselle ja sen alaiselle kunnanjohtajalle. Tämä suhteellisen selkeä periaate asettaa tietyt rajat sille, miten aktiivisesti valtuuston puheenjohtaja voi osallistua hallinnolle kuuluvien, valmistelutyyppisten ja operatiivisten asioiden käsittelyyn.

Tämän ei suinkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että valtuuston puheenjohtajan pitäisi rajoittaa toimintansa vain kokouksissa tapahtuvaan puheenjohtajana toimimiseen. Valtuuston puheenjohtajan vaikuttavuus suomalaisessa järjestelmässä nojaakin enemmän henkilön nauttimaan arvovaltaan, auktoriteettiin ja luottamukseen. Näille ominaisuuksille on arkielämänkin kunnallishallinnossa runsaasti kysyntää poliittisten solmujen aukaisemisessa, suunnan näyttämisessä tai kunnan edunvalvonnassa.

Tästä on helppo tehdä johtopäätös: valtuuston puheenjohtajalla on varsin suuri vapaus muotoilla oman toimintansa painopisteet. On myös tiedostettava toiminnalle asetetut rajat. Valtuuston puheenjohtajalle luonnostaan tulevaa arvovaltaa ei kannata tuhlata toisarvoisuuksilla tai epäolennaisuuksilla. On myös aina muistettava, että puheenjohtaja edustaa ensisijaisesti koko toimielintä eikä niinkään itseään tai taustaryhmäänsä.

Kuntaliitto on ohjeistanut asiassa muun ohella seuraavasti:

”Puheenjohtaja edustaa kuntaa ja toimielintä laajempien kokonaisuuksien ja linjauksien kokoajana ja viestittäjänä. Yleensä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat edustavat yhdessä kunnanjohtajan kanssa kuntaa ulospäin. He esiintyvät mediassa ja pitävät puheita kunnan puolesta. Tällöin puheenjohtajan tehtävässä korostuvat seuraavat seikat: kokonaisnäkemys kunnan kehittämisestä, yhteiset linjaukset – jotka ohittavat omat poliittiset päämäärät – sekä vastuun kantaminen koko organisaatiosta. Kunnan julkisuuskuva ja henkilöstöpolitiikan muotoutuminen riippuu paljon johtavien luottamushenkilöiden esiintymisestä ja kannanotoista.”

Puheenjohtajat yhdessä kaupunginjohtajan kanssa antavat siis kasvot kaupungille. Uudet kuntien toimintaan kohdistuvat vaatimukset edellyttävät näiden kasvojen näkymistä niin kaupungin ulkopuolella kuin kaupungin omien rajojen sisällä.

Edunvalvonta, kuntien välinen kilpailu, niukkenevat taloudelliset mahdollisuudet, itsehallinnon kaventumiskehitys ja demokratiaan kohdistuvat uhat antavat työtä niin edellä mainituille toimijoille kuin myös kaikille kaupungin luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Tämä edellyttää esityslistaperusteisten kokousmenettelyjen täydentämistä uusilla työmuodoilla, joilla voidaan pureutua syvemmin esimerkiksi monisektorisiin ongelmiin. Valtuuston puheenjohtajalla on valtuustotyön kehittämisessä täydet valtuudet.

 

Aimo Ryynänen, kunnallisoikeuden professori emeritus

Kuvaaja: Tomi Kallio

LUE MYÖS