Kunnat ja vuosi 2020 – ajatuksiamme tulevasta kuntavuodesta

Kunnissa keskityttiin vuonna 2019 edelleenkin hiukan odottamaan. Loppuvuodesta viimeistään selvisi, ettei mitään tapahdukaan. Odottamisen aika ei kuitenkaan ollut rauhallista ja toimetonta, vaan täynnä muutoksia, muutosten ennakointia ja nopeita reagointeja äkillisiin yllätyksiin. Vuosi on ollut (esim. talouden suhteen) huonojenkin uutisten, tapahtumien ja näkymien vuosi. Toisin sanoen vuonna 2020 suunta on vain ylöspäin: otetaan kunnille jälleen näkyvä rooli  nyt nähtävissä olevien ongelmien ratkaisijoina. Ollaan aktiivisessa osassa keskusteluissa, kun luodaan vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. Kunnilla on niin paljon annettavaa. 

Myös me  tapasimme jälleen paljon kuntien luottamushenkilöitä ja kunnissa työskenteleviä sekä kuntakehittäjiä heidän omalla maaperällään. Näissä kohtaamisissa, keskustelemalla, näkee hyvin kuntien nykytilaan ja todellisuuteen.  

Mitäköhän vuosi 2020 tuo tullessaan?  

Kunnat ottavat ratkaisuja omiin käsiinsä

Uudenmaan soteratkaisu on hyvä osoitus siitä, kuinka kunnissa tunnetaan itse käytännön arjen todellisuus ja tarpeet parhaiten. Eikä tämä tarkoita yksittäisissä asioissa ”sooloilua”, sillä yhtenäiset säännöt ja niiden noudattaminen ovat kuitenkin edellytys demokratian ja yhteiskunnan toimivuudelle ja sitä kautta myös kuntalaisten oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Mutta joissakin isoissa asioissa kuitenkin on syytä odottelun sijaan toimia. Kunhan se tehdään vastuullisesti. Näemmekö vuonna 2020 rohkeita, vastuullisia, omia ratkaisuja aivan uusilla alueilla? Ainakin ratkaistavia ongelmia, kuten työvoimapula tai huonokuntoiset kiinteistöt, löytyy monilta alueilta ja voivat vaatia räätälöityjä ratkaisumalleja.

Kunnat eriytyvät edelleen

On puhuttu paljon kokonaan erilaisesta ajattelutavasta kuntien ja niiden toiminnan ympärillä. Esimerkiksi strategiatyötä tehdessä olemme ilolla pistäneet merkille, että kunnissa ei enää mennäkään pelkkä kasvu tai uusien asukkaiden hankkiminen edellä. On kuntia, jotka ajattelevat ja mittaavat elinvoimansa muuta kautta. Olla hyvä paikka nykyisille asukkaille ja yrityksille, elää matkailusta, toteuttaa palveluita uusilla tavoilla yhdessä uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Ihminen muuttuu ja ihmisen tapa elää, vaikuttaa omaan elinpiiriinsä  ja kokea identiteettinsä muuttuu. Me kirjoittajatkin olemme Tampereella asuva jyväskyläläinen, joka kirjoittaa tätä Oulussa eikä aio pysähtyä ikinä ja Tampereella sekä etänä työskentelevä asikkalalainen, jolle koti on enemmän kuin yksi paikka ja oma viiteryhmä voi vetää elämään omaleimaiseen, oman näköiseen ympäristöön.

Luottamushenkilöhallinnon eri muotoja kokeillaan 

Problematiikka luottamushenkilöiden ajan käytön ympärillä on ollut pitkään keskusteluissa ja jatkuu varmasti yhä. Monet luottamustehtävistä ovat hyvin aikaa vieviä, perehtyneisyyttä vaativia, jolloin “harrastus” ei mahdollistu kovin monelle. Tämä tekee päättäjistä myöskin liiaksi toistensa kaltaisen joukon. Kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa oman arjen sujuvuuteen lisätään monilla osallistamistavoilla. Myös luottamushenkilötyön muunnelmat täydestä palkkatyöstä pormestarina yhden asian tiimipohdintaan tai somekanavan aktiivikirjoittajaan varmasti lisääntyvät yhä. Palvelukokemuksen ja eri näkökulmien kuuleminen mutta kuitenkin samalla toimivan kokonaisuuden kehittäminen ja suuntaaminen edellyttää erikokoista ja – näköistä luottamushenkilöroolitusta.

Kuntien markkinointiin käytettyä rahaa ei tarvitse puolustella

Markkinointityö on kunnissa hyvin lavea kokonaisuus. Matkailu- tai elinvoimatyöhön lukeutuvaa markkinointia voidaan tehdä suurissakin yhteistyöverkostoissa, mutta kunnan monilla osa-alueilla tehdään näkyviä ja näkymättömiä markkinointitekoja. Kaikkia tekijöitä tarvitaan, mutta joko vuonna 2020 päiväkotien, liikuntapaikkojen, kirjastojen ja kouluruokailun mainontaan saa kyseenalaistamatta käyttää ammattimaista markkinointiapua? Voi olla, että “kaikkihan tässä oman työn ohessa tätä voi hoitaa” -ajattelu saa helpommin rinnalleen tavoitteellisempaa markkinointisuunnittelua ja -työtä. Viestintä muuttuu myöskin aktiivisemmaksi, esimerkiksi yhä useampi kuntajohtaja- ja päättäjä käyttää somea päivittäisessä viestinnässään. Kertomalla ja viestimällä aktiivisesti avataan kunnan toimintaa ja päätöksentekoa sekä kuntalaisille että myös kunnan ulkopuolelle. Tähän käytetty aika on demokratia- ja osallisuustyötä parhaimmillaan. 

Kuntien tietoturvallisuus eriytyy 

Ei taida kunnissa työskennellä yhtäkään henkilöä, joka ei työnsä suorittamisessa tarvitse läppäriä tai puhelinta. Näiden välineiden kautta, olemme vähitellen lisänneet toimimistamme mitä erilaisemmissa ympäristöissä. Ja moniin niistä mennään tutkimusmatkailijan asenteella, mikä lähtökohtaisesti on hieno asia. Satoja, tuhansia tutkimusmatkailijoita yhden kunnan jokaisessa päivässä ja on suorastaan ihme, jos tutkimusmatkoilla ei jotain ikävääkin tule vastaan. Yksittäinen työntekijä ei välttämättä hallitse tietoturvallista työskentelytapaa, eikä sitä, miten toimia ilmeisen vahingon sattuessa. Joissakin kunnissa tämä on hyvin tiedostettu ja hoidettu. Omat kyberturvallisuuskoettelemuksensa  avoimesti, yhteiseksi hyväksi jakaneet kunnat saavat toiset kunnat turvaamaan toimintaansa ja pienentämään riskejä, toisilla jää mietintään ja ennakointi jää muun tekemisen jalkoihin.

Osaamisen vuosikymmen

Alkoi tämä vuosikymmen sitten tästä tai vasta vuoden päästä, niin kyllä me jo kokonaista vuosikymmentäkin visioidaan! Hienoa näin koulutusorientoituneina on nähdä, miten elinikäinen oppiminen muuttuu arkipäiväiseksi kaikin tavoin. Uusien taitojen, tietojen ja asenteen oppiminen tapahtuu sujuvasti tekemällä, podcasteja kuuntelemalla, lukemalla, streamejä ja livetarinoita seuraamalla. Ajattelua ja osaamista laajennetaan yhdessä muiden kanssa kouluttautumis- tai valmennuspäivillä, ja yhteistyöfoorumeilla.  Osaamistarpeita saa nostaa itse esiin ja jämähtäneempiä tekijöitä kannustetaan koulutussuunnittelun kautta hakemaan työhönsä uutta virtaa. Pohdimme, miten kuntien taloudellinen tilanne tulee näkymään kouluttautumisessa, onhan siitä tiukempina aikoina usein säästetty. Me uskomme kuitenkin, että osaamisen, kehittämisen ja ongelmanratkaisutaitojen arvostus on noussut niin korkealle, että sitä pidetään jo yhtenä elinvoimaisuuden mittarina. 

Uuden oppiminen on aivohuollon toinen puoli. Toinen, eli levolla huoltaminen on toivottavasti toinen suuri kansallinen terveysuudistuksemme. Uskomme, että unen arvostus nousee ja asteittain nujerramme globaalia univajetta. Ymmärrys siitä, että ihminen tarvitsee hyvää ravintoa, riittävästi unta, keholleen liikettä, hyviä ihmissuhteita ja merkityksellistä tekemistä tulee näkymään kuntien hyvinvointityössä. Siksi nukumme yömme levollisena, että tällä vuosikymmenelläkin yhdessä oppimisella on tärkeä osansa elinvoimalle ja yksilön hyvinvoinnille.

Nukkukaa hyvin!

Tuuli Tarukannel ja Pirjo Ala-Hemmilä

PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This