Sosiaalinen media on jo vanha juttu. Silti sosiaalisen median käyttäytyminen ja käytös ei aina avaudu muuten taitaville johtajille ja verkostoitujille. Lisäksi ongelmana saattaa olla, että vankkoja näkemyksiä hyödyllisyyden suhteen julkisuudessa ja koulutuksissa julistavat henkilöt, joiden oma kosketuspinta johtajuuteen tai muuhun kuin sosiaalisen median asiantuntijuuteen on hyvin ohutta.

Vaikeaksi sosiaalisen median järkevän käyttämisen siitä vähemmän kiinnostuneelle tekee jatkuva evoluutio. On helppo ymmärtää, että uusia alustoja ja sosiaalisen median muotoja tulee koko ajan. Tärkeää olisi hahmottaa myös se, että yksittäisen sosiaalisen median alustat kehittyvät jatkuvasti. Mikään ei koskaan ole kuten ennen, sosiaalisessa mediassakaan.

Monet klassiset viestinnän osaamisen taidot pitävät paikkansa myös sosiaalisessa mediassa – monet jopa korostuvat vahvempina. Kuten suhde perinteiseen mediaan ei koskaan rakennu pelkän tiedottamisen varaan, ei sosiaalisessa mediassakaan voi toimia yksipuolisesti vain tietoa tuottaen. Kaikki perustuu vuorovaikutukseen. Sosiaalisen median käyttäminen avaa toki uudenlaisia mahdollisuuksia alan ihmisten, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden ja oikeastaan kenen tahansa kanssa keskusteluun ja kommunikointiin.

Perinteinen media on pitkälti yksisuuntaista ja toimitettua, sosiaalisessa mediassa johtaja tai asiantuntija voi olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja. Toisaalta asiantuntijaksi voi esittäytyä kuka tahansa ja viestinnän mahdollisuudet ovat pääosin samanlaisia riippumatta viestijän substanssista tai asemasta. Valheella ei välttämättä ole lyhyitä jälkiä.

Kirjoituksessani en lähde erittelemään sosiaalisen median alustoja, sillä se vaatii aina laajaa ja käyttäjäkohtaista keskustelua. Yleispäteviä sääntöjä tietysti on, mutta niitä löytää internetistä tuhatmäärin. On kuitenkin aina tärkeää huomioida, että eri kanavat toimivat eri tavoin, niiden käyttötarkoitus on hieman eri ja kuten mainittua, kaikki alustat ovat eräänlaisina pienoisyhteiskuntina jatkuvan kehittymisen alla. Pari vuotta sitten opitut tavat eivät välttämättä enää olekaan korrekteja.

Tiedän, että minua on useissa koulutuksissa käytetty jonkinlaisena hyvänä esimerkkinä sosiaalisen median asiantuntija- ja johtajaviestinnässä. Neutraalin positiivinen näkyvyyteni sosiaalisessa mediassa ei ole tietenkään tapahtunut pelkästään sattumalta, eikä se ole rakentunut ainoastaan sen varaan, mitä teen tietokoneen ääressä. Monia takuulla myös maanläheinen sosiaalisen median viestintäni on ärsyttänyt. Taustalla on kuitenkin jo parinkymmenen vuoden historia erilaisissa verkon syövereissä ja työ- ja vapaa-ajan roolini ovat vaihtuneet ehkä kymmeniä kertoja noiden vuosien aikana. Takana on paljon harkittua strategiaa, hieman myös niin hyvää kuin huonoa onneakin.

Kuntakontekstissa yksi alusta on kuitenkin nostettava esimerkiksi tapahtuneesta evoluutiosta. Monelle sosiaalinen media tarkoittaa Facebookia ja se on hyvä alusta kuntalaiskeskusteluun. Monet tietävät, että Facebook on kehitetty Piilaaksossa vuosituhannen alkupuolella yliopiston sisäiseen käyttöön. Käyttötarkoitus oli alun perin pitkälti sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen, ehkä jopa vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen ja parisuhteen muodostamiseen liittyvä. Osittain sellaisena Facebook tuli aluksi Suomeenkin. Suuremmat massat Suomessa alkoivat löytää alustan vuoden 2007-2008 aikoihin. Muistan itsekin käyttäneeni väitöskirja-aineistoni keräämisen apuvälineenä Facebookin yksityisviestipalvelua noina vuosina. Nykypäivänä sellainen tylsyys tuskin kantaisi enää hedelmää.

Facebookin läheisyys ja tuttavallisuus perustui nähdäkseni aluksi siihen, että sitä käyttävät olivat pitkälti samanlaista väkeä – korkeakoulutettuja nuori aikuisia. Oltiin kavereita, tovereita, eikä kenelläkään ollut varsinaista pätemisen tai oman asiantuntijuuden korostamisen tarvetta. Vähitellen yhä laajemmat kansanjoukot liittyivät Facebookiin ja ilmapiiri muuttui. Keskusteluun ja olemiseen tuli mukaan myös poliittisia sävyjä ja on selvää, että Facebookilla oli vaikutusta perussuomalaisten järjestäytymiseen ja sitä kautta myös vuoden 2011 eduskuntavaalien menestykseen. Vaalien jälkeen myös muut puolueet ja muiden puolueiden poliitikot alkoivat enemmän tai vähemmän onnistuen hahmottaa sosiaalisen median verkoston merkityksen. Vähitellen myös kuntaviranhaltijoille alkoi tulla painetta olla enemmän näkyvillä.

Seuraava selkeä evoluution askel Facebookissa Suomessa ja myös laajemmin länsimaissa oli nuoren väen pakeneminen taustalle. Kaverillisuuden merkitys alkoi yhä kiihtyvästi vähentyä alle 40-vuotiaiden keskuudessa ja nuoriso jäi lähes kokonaan ulkopuolelle. Facebook ikääntyi. 2010-luvun loppupuolella kaveripiirien sijaan Facebookissa hallitaan verkostoja, luodaan hetken kestäviä yhteisöjä tapahtumien ja ilmiöiden ympärille ja viestitellään yksityisesti. Ilman Facebook-kaveriutta harvoin tehdään bisnestä. Viimeistään onnistuneiden kauppojen jälkeen se julkistetaan myös Facebookissa. Tylsää, mutta arkipäivää.

Tärkeää sosiaalisen median käyttöä pohdittaessa on huomioida se, mitä tällä hetkellä tai tulevaisuudessa toiminnallaan haluaa saada aikaan. Esimerkiksi kaupunginjohtajana itse olen halunnut viestiä positiivisia asioita yrittäen muistaa kuitenkin, miten nopeasti markkinointi muuttuu ärsyttäväksi. Vastapuoli onnekseen voi aina rajata näkyvyyden haluamakseen innokkaan viestijän sitä koskaan saamatta tietää.

Liika asiantuntemuksen korostaminen tai varsinkaan tyhjänpäiväiset kolmen markan viisaudet toimivat harvoille ja harvoin. Aidossa asiantuntija-asemassa voisi luonnollisesti korostaa omaa osaamistaan astetta enemmän kuin jatkuvassa vuorovaikutuksessa hyvin heterogeenisen joukon kanssa oleva kuntajohtajana. Erilaisten ”elämän pisaroiden” jakaminen kirjahyllyn nurkkaan unohtuneesta mietelauseopuksesta ei kenenkään asiantuntijastatusta kohota.

Sosiaalinen media ei ole irrallaan perinteisestä mediasta eikä arkipäivän kanssakäymisestä. Pölvästin ei kannata esittää älykköä eikä tohtorin duunaria. Paljon voi ja kannattaa jättää kertomatta, mutta kaiken kertomansa takana on seistävä. Johtajalla ei tietenkään ole yksityisiä mielipiteitä. Ei koskaan eikä missään. Lehden yleisönosastollekaan ei voi omalla nimellään kirjoittaa yksityishenkilönä. Johtaja edustaa aina organisaatiotaan ja sen arvoja. Samoin on sosiaalisessa mediassa. Jos ei ihan tarkkaan tiedä, minkälaisesta mediasta on kysymys, kannattaa ensin seurata ja sitten vasta kirjoittaa. On silti selvää, että kirjoittajat muuttavat maailmaa enemmän kuin lukijat, niin perinteisessä mediassa kuin sosiaalisessakin mediassa.

***


Reijo Siltala

Kirjoittaja on kaupunginjohtaja ja maakuntastrategian valmistelija, joka on syksyllä siirtymässä Perlacon Oy:n asiantuntijaksi  

Hallintoakatemia

Pin It on Pinterest

Share This