Eikö kunnan strategian, brändin tai kuntalaisuuden ydin löydykin usein erilaisista tarinoista? Ei pelkkä tarina välttämättä saisi massoja asumaan kunnassa, mutta se saa kiinnostumaan, käymään ja synnyttämään toisenlaista elinvoimaa. Tarinaa tarvitaan myös siksi, että moni kutistuva kunta on entistä enemmän herännyt ajatukseen, että ollaan kunnassa nyt asuvia/olevia varten. Juhana Torkki kirjoittaa, että ”Tiedonvälityksen nopeutuminen, se, että kaikki maailman kolkat voidaan yhdistää samalla sekunnilla seuraamaan samaa reaaliaikaista näytöstä, on synnyttänyt globaaleja leirinuotioita.” (Torkki 2014, Puheen valta, s. 8)Tästä voisi päätellä, että asuinpaikalla ei ole niin suurta merkitystä kuin aiemmin. Mutta entä jos erilainen elinvoima vaatiikin jälleen paluuta paikallisille leirinuotioille? Mitä me olemme ja mitä me haluamme olla, että voimme olla olemassa jatkossakin. Esimerkiksi Hollola keräsi brändityönsä yhteydessä erilaisia kuntatarinoita. Varmasti kiinnostavia ja merkityksellisiä hetkiä löytyi niistäkin. Se mitä joku ihminen, suku tai muu ryhmä on meitä aiemmin tehnyt ja miten elänyt juuri tässä paikassa, on aina kiinnostanut meitä ja tuntuu ankkuroivan ajattelua paremmin nykyhetkessä elämiseen.  Se on mahtava voima ajassa, joka houkuttaa meitä pääsääntöisesti elämään tulevaisuudessa. 

Elinvoima terminä synnyttää käsityksen monesti kasvusta ja kasvuun pyrkimisestä. Voisimmeko siis keskustella muustakin kuin elinvoimasta tai vetovoimasta ja suosikiksi nousseesta pitovoimasta. Siitä, että kunnissa on paljon erilaista koettavaa ja annettavaa sekä erilaisia merkityksiä. Osa määritteleekin nämä osaksi pitovoimaa. 

Kunnasta ja elinvoimasta puhuttaessa, tuntuu aika selvältä, että elinvoiman täytyy olla kunnan keskeinen tavoite- ja tahtotila. Olisi aika outoa liittyä kunnan elinvoiman vastustajiinkaan. Eikö silloin olisi kutakuinkin kuntaa kuoppaamassa? Mitkä asiat me ensimmäisenä yhdistämme sanaan elinvoima? Eli mihin asioihin meidän olisi panostettava, jotta kunnan elinvoima kasvaa tai vähintäänkin säilyy? Määritelmästämme varmasti riippuu, minkä asioiden edistämisen nostamme silloin muita tärkeämmäksi. Mitkä ovat priorisointimme kohteet jos yhdistämme elinvoimaan vahvimmin yritystoimintaan kunnassa? Tai muuttovoiton? Tasapainossa olevan kuntatalouden? Tai että kunnassa asuva on varma, että hädässä hän saa apua? Tai että lapsen koulumatka sujuu turvallisesti ja kohtuullisessa ajassa? Tai onnellisen kuntalaisen?

Hyvä elämä kuntalaisille ja sen mahdollistavat taustatekijät tasavertaisina tavoitetiloina voisi laajentaa keskustelua tässä hieman eloonjäämistaistelua muistuttavassa keskustelussa. Siinä yhtäkään ihmisryhmää esimerkiksi ikänsä tai muun statuksen puolesta ei aseteta kunnalle arvokkaammaksi, vaan ajattelu on vähän niin kuin leirinuotiolla: “Meidän on turvallisempi olla tässä yhdessä. Ja nyt pohdimme, miten olemme tässä taas huomenna.”

Wittgenstein sanoi, että ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se että se on.” Pohdimmekin, tarvitseeko kaikkea ahtaa käsitteisiin ja määritellä sitä kautta? Eikö merkityksellistä ole se, että meillä on jotakin säilytettävää, jotakin tärkeää. Tässä Kotuksen blogissa pohditaan todella hyvin elinvoiman käsitettä ja sitä, että termi on toisinaan otettu käyttöön pohtimatta tarkemmin sen merkitystä: https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslainen/elinvoima_ei_kasva_elinvoima-sanaa_viljelemalla.23649.blog

Järjestämme 4.3.2020 Tampere-talossa Sopeutuva kuntatalous ja nokkela päätöksenteko -päivän, jossa mm. Lotta-Maria Sinervo, kuntataloudesta väitelleenä pohtii, mitä muuta kuin kirjanpitoa kuntatalous on. Olemme koonneet päivään mahdollisimman erilaisia näkökulmia ja hyviä kysymyksiä, joihin yhdessä kehitämme vähitellen ehkä hyvinkin erilaiset, kuntakohtaiset vastaukset. Ja olet tervetullut jo edellisenä iltana, 3.3. Hallintoakatemian illanviettoon! Lämmitellään itsemme valmiiksi seuraavaan päivään. 

”Elämässä on hetkiä, jolloin on välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee.” (Michel Foucault)

Tuuli Tarukannel ja Pirjo Ala-Hemmilä

PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This