Yk:n lasten oikeuksien sopimus on jo vuodesta 1991 asettanut julkiselle hallinnolle vaatimuksia lapsen oikeuksien toteutumisesta ja turvaamisesta. Sopimuksen mukaan aikuisten täytyy selvittää lasten mielipide ennen kuin he tekevät lasta koskevia päätöksiä. Kunnissa on toki tehty hyvin arvokasta, lapsen parhaaseen tähtäävää työtä eri hallinnon aloilla. Kuitenkin palveluiden ja päätöksenteon tarkastelu lapsen oikeuksien ja lasten osallistumismahdollisuuksien turvaamisen näkökulmasta on jäänyt vaille riittävää huomiota.

Nyt Suomen maakunnissa valmistellaan kiivaasti sote-uudistusta. Maakuntauudistuksessa lasten ja nuorten näkökulma korostuu. Suunnitteluun on nimetty lape-työryhmiä ja maakunnissa on lukuisia erilaisia lapsi- ja perhepalveluiden hankkeita (Satakunnassa tulevaisuus lapsissa, lapsivaikutusten arviointi, Lapset puheeksi). Viranhaltija on joskus jopa pyörryksissä hankeviidakossa ja kamppailee priorisoidessaan eri tehtävien ja uusien vaatimuksien kanssa. Mitään ylimääräistä ei enää jaksa eikä ehdi. Milloin lapsia pitäisi kuulla ja miten. Mikä ihmeen LAVA, ja kuka sen muka ehtii tehdä.

Todellisuudessa lasten huomioimisen päätöksenteossa ei tarvitse lisätä valtavaa työtaakkaa, vaan kyse on pienistä asioista, mutta suurista muutoksista ajattelutavoissa. Täytyy esimerkiksi vaihtaa lasten kuuleminen lasten kuuntelemiseksi. Arvosteleminen arvostamiseksi. Lasten oikeuksien sopimus edellyttää myös, että päätökset perustellaan lapselle ymmärrettävästi.

Suunta on nyt ehdottomasti oikea ja toivon, että lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet tulevat aidosti kuulluksi sekä myös toiminnassa ja päätöksenteossa huomioiduksi. Lapsissa on kuitenkin se tulevaisuus.

Kirjoittaja on Hallintoakatemian asiantuntija, OTM Hanna Vainiopää, joka toimii kunnansihteeri-koulutoimenjohtajana Karvian kunnassa.

Hallintoakatemia
Asiasanat: , , , , ,

Pin It on Pinterest

Share This