Kun pohditaan luottamushenkilön tiedonsaantioikeutta muuhun kuin selkeästi julkiseen tietoon, tulee vastaan erilaisia käsityksiä siitä, miksi tämä oikeus on olemassa. Tällöin myös varmaan syntyy erilaisia käsityksiä, mihin kaikkiin tietoihin ja tilanteisiin tätä oikeutta voidaan käyttää. Jos pohditaan demokratian, kuntien hallinnon ja päätöksenteon syvintä olemusta, on selvää, että ne tiedot, joihin luottamushenkilö on oikeutettu ja ne tilanteet, joissa hänen tietoa tulee käyttää, ovat sen toimielimen perustehtävän toteuttamista ja edistämistä, johon hänet on valittu. Luottamushenkilö tarvitsee päätöksenteon pohjaksi tietoa, jotta hän voi tehdä päätökset tietoon ja oikeisiin faktoihin pohjautuen. Hän tarvitsee tai vähintäänkin tuntee tarvitsevansa myös paikoitellen tietoa ”yleistä valvontaa varten”, mutta tämän määrittely onkin jo hyvin paljon hankalampaa.

Kuntalain 83 §:ssä määritetään tiedonsaantioikeutta melko yleisellä tasolla: ”Luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina ja jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 6 ja 7 §:n mukaan eivät ole vielä julkisia, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu.

Luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan konsernijohdolta konsernijohdon hallussa olevia kunnan tytäryhteisöjen toimintaa koskevia tietoja, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu.”

Tämä antaa välineen tiedonsaantioikeuden käyttöön ja sen laajuuden arviointiin, muttei suoraa vastausta moniin käytännössä eteen tuleviin tilanteisiin. Onko yksittäisen asiakkaan tietoihin meneminen ”yleistä valvontaa” tai milloin se sitä voi olla? Missä kokoonpanoissa voidaan puhua luottamushenkilönä saaduista tiedoista? Mitä jos joku ”vihjaa” jostakin epäkohdasta ja viranhaltija sanoo, ettei tällaista tietoa ole, mitä tietoja voin vaatia/tutkia? Usein kysyttyjä kysymyksiä on paljon, vastauksiakin on yhtä paljon kuin erilaisia tilanteita. Monesti nämä kysymykset kumpuavat myös muusta tilanteesta kuin varsinaisesta tiedonsaantioikeuden ongelmasta. Jokaisessa tilanteessa pitää punnita sitä, mikä toimielin on kyseessä, mitä tehtäviä tällä toimielimellä on, mitä asioita toimielimellä on vireillä/päätettävänä jne. Siksipä meillä ei olekaan automaattista vastausta jokaiseen tilanteeseen. Tiedon pitää liikkua, olla hyvin saatavilla ja sitä pitää pystyä hyödyntämään, mutta tiedon pitää myös pysyä tallessa ja yksityisyyden suojassa. Tässäpä tämä ikuisuuspuntarointi tiivistettynä.

 

 

Kuntalakia koskeva hallituksen esitys määrittää tarkemmin luottamushenkilön tiedonsaantioikeutta: ” Tiedon antamisessa asiakirjasta, joka julkisuuslain 6 ja 7 §:n mukaan ei ole vielä julkinen on viranomaisella harkintavaltaa, jota julkisuusperiaate kuitenkin rajoittaa. Luottamushenkilöllä on muita kansalaisia laajempi oikeus saada ei vielä julkisia tietoja, kuten esimerkiksi esityslistan tietoja sopimusasian valmistelusta ennen päätöksentekoa. Tietojensaantioikeus rajoittuu luottamushenkilön toimessa tarpeellisiin tietoihin. Valtuutetun ja kunnanhallituksen jäsenen toimien voidaan katsoa koskevan kunnan koko toimintaa. Tästä syystä heidän tietojensaantioikeutensa on käytännössä laajempi kuin muiden luottamushenkilöiden. Muut kunnan toimielimet hoitavat rajattua tehtäväkokonaisuutta, jolloin toimielimen jäsenten tietojensaantioikeus rajoittuu lähtökohtaisesti toimielimen käsiteltävänä oleviin tai käsittelyyn tuleviin asioihin. Lähtökohtana olisi edelleen, että luottamushenkilö itse arvioisi tiedonsaantinsa tarpeellisuuden.”

Tämä onkin kiinnostavaa sikäli, että ”luottamushenkilö itse arvioi tiedonsaannin tarpeellisuuden”. Tätä ei kuitenkaan voida ymmärtää aivan kaavamaisesti näin, vaan tiedon tulee myös olla oikeasti luottamustehtävän näkökulmasta ja lainsäädännön valossakin tarpeellista. Sen sijaan aina, kun tehdään päätöksiä, on selvää, että jokainen valmistelija haluaakin toimia siten, että päätöksentekoon tarvittavat tiedot on kokonaisuudessaan käytettävissä. Usein on esimerkiksi tilanteita, joissa tiedon määrä on aivan valtava ja luottamushenkilöt pääsevät tutustumaan siihen esimerkiksi kunnan tiloissa ennen kokousta. Tämä on juuri sitä avointa hyvää yhteistä pyrkimystä tiedolla johtamiseen.

Kuntalakia koskeva hallituksen esitys jatkaakin, että: ”Salassapitosäännökset rajaavat edelleen tietojensaantioikeutta. Luottamushenkilöllä on kuitenkin aina oikeus niihin salassa pidettäviin tietoihin, jotka kuuluvat hänen varsinaisten tehtäviensä hoitamiseen ja joita tarvitaan esimerkiksi päätöksenteon perusteena toimielimen käsiteltävänä olevassa asiassa. Luottamushenkilöllä ei ole oikeutta saada toisen toimielimen ja viranhaltijan päätöksiin sisältyviä salassa pidettäviä tietoja kyseisen tehtäväalueen yleistä seurantaa ja valvontaa varten. Toimielimellä sen sijaan on oikeus saada alaisestaan toiminnasta valvonta- ja johtovastuunsa perusteella myös salassa pidettäviä tietoja, jotka ovat tarpeellisia sisäisessä valvonnassa.”

Tiedonsaantioikeus onkin kuntalaissa annettu oikeus luottamushenkilölle. Siitä huolimatta varmasti iso osa päätöksentekotilanteita ja luottamushenkilön muuhun toimintaan liittyviä tilanteita sujuu hyvin omalla painollaan eli tiedonsaantioikeuden rajat on selkeät; tietoja saadaan ja niitä myös luetaan ja käytetään.

 

Tuuli Tarukannel, erityisasiantuntija, Hallintoakatemia

 

***
Hallintoakatemia kouluttaa luottamushenkilön tiedonsaantioikeudesta 7.5.2019 klo 15-17. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu täältä mukaan koulutukseen. 

Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.

Pin It on Pinterest

Share This