Olen tehnyt viime aikoina melko paljon työhaastatteluja ja kehityskeskusteluja (siis toimeksiantona muillekin kuin meille) ja siinä yhteydessä useampaan otteeseen miettinyt ihmisten erilaisia urapolkuja sekä käsityksiä työelämästä ja urasta. Omaa uraani ja työelämääni ovat siivittäneet monet onnelliset sattumat ja avuliaat ihmiset. Toisaalta negatiivisetkin käänteet ovat lopulta osoittautuneet positiivisiksi – tai sitten olen mielessäni kääntänyt ne sellaisiksi. Juuri nyt kuitenkin olen siellä, missä haluankin olla ja mihin halusinkin päätyä.

Se, mitä olen pohtinut on ihmisten käsitys työpaikoista ja työtehtävistä sekä heihin itseensä kohdistuvista odotuksista. Miten eri tavoin ihmiset suhtautuvatkaan näihin kysymyksiin. Ja miten yllättävää on, että nämä asenteet tulevat esiin kohtuullisen nopeasti, jopa siinä ensimmäisessä työhaastattelussa. Usein on työntekijän ja työnantajan yhteinen etu, ettei tule palkatuksi sellaiseen tehtävään, johon rahkeet eivät riitä tai johon ei muuten ole sopiva henkilö. Toisaalta on myös molempien etu, ettei vaadi itseltään sen enempää kuin työnantajakaan vaatii – jollei itse näe sitä järkevänä, kuten vaikka itseään kehittävänä seikkana.

Joskus oli hätkähdyttävä hetki, kun työkaverini sanoi minulle, että ”Ei Tuuli sun tartte tehdä tuota kaikkea.”. Kyse ”kaiken sen” tekemisessä ei ollut siitä, että olisin odottanut kiitosta taikka luullut jonkun odottavan minulta sellaista, josta minulle ei maksettu palkkaa. Kyse oli ehkä jopa itsekkäästä ajattelusta eli siitä, että halusin tehdä tietyt asiat ja oppia tietyt asiat päästäkseni siihen pisteeseen, missä olen juuri nyt. Hämmästyin ehkä tuolloin hiukan, että muut ihmiset eivät ajattelekaan näin. Heillä oli erilaiset tavoitteet ja elämänarvot. Tästä on aikaa ja olen oppinut, mutta yhä käyn näitä samoja keskusteluja uusien ja aina uusien ihmisten kanssa.

On eri asia, mitä odottaa itseltään kuin mitä työnantaja odottaa työntekijältä. Jälkimmäisen pitäisi olla aika selvä asia. Sen sijaan omat odotuksemme jäävät välillä hämärän peittoon, mutta ne ovat omaan itseemme liittyviä seikkoja. Pitäisikin siis yhä useammin oppia erottamaan se: miksi minä olen omista lähtökohdistani täällä töissä JA miksi minut on palkattu tänne? Sekä se: mitä minulta odotetaan JA mitä minä odotan itseltäni? Entäpä se, että minut on palkattu täällä tiettyyn tehtävään ja on väärin työkavereitani kohtaan, jos en teekään sitä? Olisiko näiden kysymysten pohtimisessa yksi avain parempaan kommunikointiin ja parempaan työelämään? Maailma on täynnä mahdollisuuksia, kun ne käyttää oikein. Harjoittelijamme Iina kertoi edellisessä blogissaan, millainen ihminen hän haluaa olla tulevaisuudessa. Uskon, että Iina aivan varmasti on jonakin päivänä juuri tuo ihminen. Minä haluan tulevaisuudessa olla sellainen ihminen, joka pystyy tarjota muille mahdollisuuden toteuttaa ammatillisia unelmiaan sekä työpaikan, jossa saa olla oma itsensä. Millainen ihminen sinä haluat olla?

Tuuli Tarukannel

PIrjo Ala-Hemmilä
Asiasanat:

Pin It on Pinterest

Share This