Meillä on ollut tapana summata vuoden aikana yrittäjänä opittuja asioita ja tänäkin vuonna perinteille uskollisena jatkan tätä. 

Suurimmat itsetutkistelut ja yhteiset pohdinnat ovat meillä jo useana vuonna liittyneet keskusteluun, puheeseen ja viestintään. Tämä on edelleenkin kiinnostava kysymys, muttei tunnu enää niin kriittiseltä kuin vielä vuosi sitten. En edes usko, että asioissa on pohjimmiltaan ollut kyse pelkistä viestinnän ongelmista. Asioihin on liittynyt vääriä odotuksia puolin ja toisin. Yritys on minulle kuin lapsi; melko vaativa, mutta rakas lapsi. Toiselle se voi olla ”pelkkä” työpaikka. Joku tavoite on siis saavutettu ja ehkäpä myös joku väärinkäsitys purkautunut. Liialla keskustelulla asiat voivat mennä jopa pahempaan solmuun. Monesti on tärkeämpää pystyä tekemään päätöksiä ja viedä asiat maaliin. Vaikean asian ratkaiseminen nopeasti vie asian pois päiväjärjestyksestä ja taas voi keskittyä uusiin alkuihin.  

Lisäksi tänä vuonna pohdinta on myös pyörinyt muutoksen ja muutoksen kestämisen ympärillä. Muutoksia on nähty niin paljon, että toivoisi jonkun asian olevan hetken aikaa pysyvää. Vielä en kaipaa paikalleen pysähtymistä, mutta kaipaan tasapainoisia vastuullisia ihmisiä ja asioita ympärilleni. Koko ajan ei pidä haluta uutta, jos vanhassakin on vielä korjattavaa. Tai sitten pitää pystyä luopumaan jostakin. Onneksi meiltä löytyy myös pysyvyyttä. Aion keskittyä jatkossa paljon enemmän siihen. Pidän kiinni ja edistän sitä, mikä toimii ja on hyvää.      

Viime vuosien tapaan teen nyt tilinpäätöstä seuraavasti: mitä haluan jatkaa, mitä haluan lopettaa, miten aloittaa uutta.

TÄMÄN LOPETAN
Lopetan käyttämästä aikaani odotteluun

Ihmisillä on erilainen käsitys ajankulusta ja liiketoiminnan kehittymisestä. Joskus olin töissä paikassa, missä työt kannettiin isoina kasoina pöydälle ja niitä tuli siihen jatkuvalla syötöllä. Koskaan ei tarvinnut miettiä, mitä tehdä seuraavaksi, kun edellistä päätöstä leimatessa piti alkaa tekemään seuraavaa. Meillä sen sijaan etsitään hetki kerrallaan seuraavaa asiakasta, koulutusta tai tehtävää. Mitään ei saa annettuna. Paitsi joskus (kiitos te ihanat ihmiset, jotka lähetätte tarjouspyyntöjä!). Olen käyttänyt vuosien varrella aikaani jatkuvaan odotteluun: odotan vahvistusta, odotan kommentteja, odotan apua, odotan suurempaa asiantuntemusta, odotan yhteistä aikaa miettiä asioita, odotan päivää, jota ei ikinä tule. En voi odottaa mitään keneltäkään muulta kuin itseltäni. Kun sain alkuvuodesta kuulla, että tulen toimimaan vuoden yksin yrittäjänä (toki mahtavien työkavereiden kanssa), jouduin vaan pienten hermoromahdusten jälkeen koota itseni ja pysähtyä miettimään, mihin minä haluan aikani käyttää: ratkaisuihin vai itsesääliin? Kun tämän hyväksyin, pystyn elämään paljon tyytyväisempänä. En odota enää, vaan toimin itse aktiivisesti. Kiire ei lopu, mutta aikaan voi suhtautua rakentavasti. Tosin pahin lopputulos tämän ajatuksen liian pitkälle viemisestä voi olla se, että hautautuu kammioonsa ja ei luota enää keneenkään. Tälle tielle ei kyllä yrittäjänä parane lähteä tai yritystä ei kohta enää ole.  

TÄTÄ JATKAN
Jatkan hyvän hallinnon rakastamista ja rakkauden julistamista

Ihminen voi rakastaa asioita monella eri tavalla. Minä rakastan hallinnon syvintä olemusta, sen filosofiaa ja rakenteita. Hallinnon pinnalla menee erilaisia muotivirtauksia. Siellä puhutaan ylätason isoista käsitteistä ja milloin mistäkin. Rakastan hallintoa kokonaan eli rakastan hallinnon ideaa, mutta myös yksityiskohtia ja rakenteita. Tuntematta lakeja, ohjeita ja tulkintoja, ei voi tuntea myöskään isoa kuvaa. Pystyäkseen johtamaan hallintoa hyvin, pitää ymmärtää hallinnon arkiset perusvälineet. Monesti nämä välineetkin ovat tosi inspiroivia, kun niihin perehtyy kunnolla.  

Miten tämä liittyy yrityksen näkökulmaan? Siten, että haluan rakentaa toimivat prosessit. Sillä vältetään äskeisessä kohdassa mainittua odottelua ja ajanhukkaakin. Kun on yhdessä luodut ja kehitetyt prosessit, se säästää meidän kaikkien energiaa ja aikaa. Yhteisten sääntöjen hyväksyminen ja niiden mukaan toimiminen on paitsi tärkeää, on se myös toisten ihmisten kunnioittamista. Lisäksi rakkaus hyvää hallintoa kohtaan ja viha huonoa hallintoa kohtaan synnytti koko Hallintoakatemian. Onnistumiseen tarvitaan aina voimakkaita eteenpäin vieviä voimia, mikäpä sen voimakkaampi motivaattori kuin rakkaus ja viha. Kunhan ne vain suuntaa oikein.   

TÄMÄN ALOITAN
Alan olemaan aidosti ratkaisukeskeinen

Kouluttajan, koulutuspäällikön ja koulutusten ympärillä työskentelevän pitää olla todella paksunahkainen. Kritiikkiä pitää pystyä ottamaan vastaan ja muuttamaan toimintaansa rakentavan ja aiheellisen kritiikin pohjalta. Pitää myös ottaa paljon sellaista kritiikkiä vastaan, jolle ei voi itse mitään. Pääsääntöisesti saamme aivan ihanaa palautetta. On esimerkiksi mahtavaa kuulla, että olemme puhuneet asioista innostavasti ja herättäneet kipinän taikka olemme antaneet ystävällistä palvelua ja hyvän kokemuksen. Mutta tekevälle sattuu ja tapahtuu. Tekniikka on yllättävää ja nettiyhteydetkin jopa nykyaikana välillä mitä sattuu. Välillä sattuu siis yhden ihmisen tarpeisiin vähän liikaakin. Olen siis päättänyt keskittyä asioiden välittömään korjaamiseen, ratkaisujen etsimiseen ja vahinkojen minimoimiseen.  

Tiivistettynä siis vuoden tavoitteena on olla tehokkaampi, nopeampi ja haasteiden yli ratkaisuun eli päämäärään katsova.  

Nämä asiat ainakin olen oppinut ja näillä ajatuksilla toivotan kaikille asiakkaillemme sekä yhteistyökumppaineillemme oikein mahtavaa ja ratkaisukeskeistä vuotta 2020! Lisäksi haluan sanoa mahtaville työkavereilleni, että kiitos, kun olette osa Hallintoakatemiaa !

Tuuli Tarukannel

 

PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This