Usein ajatellaan, että kouluttajalla sekä esiintyjällä pitäisi olla karismaa ja, että karismaattinen ihminen on hyvä esiintyjä ja hyvä kouluttaja. Mitä karisma sitten on? Vetoaako sama karisma kaikkiin ihmisiin? Esimerkiksi nyt kriisiviestinnän yhteydessä on kaivattu tietyntyyppistä matalaäänistä ja rauhoittavaa hahmoa viestimään. Toisaalta moni puolestaan on kehunut nykyisen pääministerin asiallista ja niukkaa tyyliä. Koulutuksissa puolestaan monesti toivotaan elävää, selkeää ja yksinkertaista ilmaisijaa.

Sanakirja määrittelee sanan karisma seuraavasti: ”Yksilön tyyneyttä ja viehätysvoimaa huokuva, yleensä ihailtava, olemus.” Sanan karismaattinen sanakirja puolestaan määrittelee näin: ”Sellainen, jolla on karismaa.” Max Weber on todennut karisman olevan tunteen asia, jota ei voi pohjimmiltaan järjellä selittää.

Tuomo Takala on arvioinut karisman viittaavan erityisesti ihmisiin, jotka saavat helposti huomiota ja ihailua; niin sanotun negatiivisen karisman kyseessä ollessa tällainen persoona saattaa kuitenkin vetää puoleensa jopa vihaa. Takalan mukaan karismaan liittyy esimerkiksi: ”viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys.”  (Lähde esimerkiksi: Tuomo Takala & Kirsi Kemppainen: ”Great Finns” – Perspectives on Greatness, Charisma and Good Leadership. Journal of Problems and Perspectives in Management: Vol 5. No 1. 2007. )
Esiintyjällä taikka kouluttajalla karisma varmasti liittyy erityisesti siihen, että häntä on hyvä kuunnella, hän saa tilan haltuun ja se välittyy jopa videolta, hän pystyy innostamaan (aiheesta kuin aiheesta) ja hänen sanomisillaan on vaikutusta. Parasta palautetta onkin se, että ”pystyy puhumaan innostavasti kuivasta aiheesta” taikka ”loi innostuksen” taikka ”sytytti kipinän”. Tähänhän me kouluttajat monesti pyrimmekin. Kouluttajan pitää pystyä innostamaan muita ja tuomaan asiat esiin selvästi. Kun video rajaa tilaa, jossa pystyy liikkumaan, on karisman tultavakin muualta kuin laajoista eleistä tai liikkeistä – ihmisen olemisesta itsestään.
Karismaa voidaan myös kasvattaa (mm. Tuomo Takala). Sama henkilö voi olla toisessa ympäristössä karismaattinen ja toisessa taas ei. Karismaattisen kouluttajan asenne lähteekin siitä, että hän on kiinnostunut monista asioista ympärillään. Hyvän aasinsillan saa lehtijutusta, aamujunan keskusteluista, Twitteristä tai jonkun blogista. Aina löytyy puhuttavaa, kun pitää silmät auki ja tarkkailee kiinnostuneena maailmaa.
Toisaalta Tuomo Takala kirjoittaa, että karismassa on jonkinlaista magneettisuutta ja ulkoistakin viehätysvoimaa. Ehkä näin, mutta en liittäisi sitä kauneuteen tai edes edustavuuteen. Uskoisin, että karisma tulee pitkälti sisäisistä ominaisuuksista, mutta, kun olet sovussa itsesi kanssa, kiinnostunut ympäristöstäsi ja muista ihmisistä, se näkyy sinusta myös ulkoisesti. Jos kouluttaja miettii liikaa esimerkiksi ulkonäköään tai muuta epäolennaista, aivan varmasti puolet esityksestä menee pilalle.
Toisaalta karisman tunne voi perustua myös muihin siihen liitettyihin piirteisiin. Kouluttajan näkökulmasta oleellisia ovat kyllä varmasti asiansa osaaminen ja syvällinen tietämys, mutta sen lisäksi painoarvoa annetaan myöskin innostavuudelle ja aktiivisuudelle. Miten tämä välitetään videon kautta? Uskoisin, että melko samoin kuin lähikontaktissakin. Elämällä itse mukana asiassaan, esityksessään ja omassa itsessään. Innostumalla uudestaan ja uudestaan asiastaan. Jakamalla innostuksensa syitä ja näyttämällä sen. Sillä voi valaista huoneen.
Tuuli Tarukannel
PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This