Mutu vai fakta? – Tiedolla johtaminen luottamustehtävässä

Kävin seuraamassa Tampereen yliopiston järjestämän Johtajuussymposiumin paneelikeskustelun aiheesta: Tiedolla johtaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Erittäin mielenkiintoinen aihe, mielenkiintoiset panelistit ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Tiedon tuottaminen ja hyödyntäminen ovat mitä suuremmassa määrin inhimillistä toimintaa ja se on hyvä pitää mielessä, kun tietoa kerätään päätöksenteon pohjaksi. Meneillään on lukuisia hankkeita asian tiimoilta niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Tiedon hallinta ja hyödyntäminen ovat mm. soteuudistuksen kärkihankkeita. Vuosi 2021 onkin julistettu tutkitun tiedon teemavuodeksi. Seuraavassa mielenkiintoisia poimintoja keskustelusta ja niistä heränneitä ajatuksia.

Päätöksenteko luottamustehtävässä vaatii pohjakseen tietoa ja ymmärrystä päätettävästä asiasta. Luottamushenkilön tulisi kyetä hahmottamaan asioiden monia puolia ja kokonaisuutta, jotta päätöksistä tulisi mahdollisimman vaikuttavia, mahdollisimman monelle. Jotta päätöksentekoon kyetään faktojen pohjalta, tietoa pitää olla sellaisessa muodossa, että se on ymmärrettävää ja käyttökelpoista. Luottamushenkilöiden kohdalla tiedon ymmärrettävyys korostuu, koska kaikki päätökseen osallistujat eivät aina pysty olemaan käsiteltävänä olevan alan asiantuntijoita. Jo pintapuolinenkin perehtyminen esillä olevaan teemaan saa aikaan sen, että osaa esittää oikeita jatkokysymyksiä, jotka saattavat olla ratkaisevan tärkeitä päätöksenteon näkökulmasta. Luottamushenkilön tehtävä on myös olla kriittinen ja kyseenalaistaa ­ siinä tehtävässä tieto on valttia. Mieleen juolahti tuore esimerkki pohjatietämyksen merkityksestä päätöksenteossa. Koronapandemian tuoksinassa käytiin keskustelua maskien käytöstä ja hyödyllisyydestä. Terveydenhuollon pohjakoulutuksella oli helpompi seurata ja arvioida asiasta käytyä keskustelua, koska se oli itselle ennestään tuttu. Pohjatieto on todellakin hyödyllistä jo pelkästään olennaisen tiedon erottamiseksi epäolennaisesta.

Tiedon saatavuus, hajanaisuus ja pirstaleisuus voi muodostua sen hyödyntämisen haasteeksi. Näin on tällä hetkellä esimerkiksi monessa sote-organisaatiossa. Järjestelmät ovat kuntakohtaisia, eri ikäkausilta eivätkä keskustele keskenään. Tiedon tasalaatuisuus on haaste monessa organisaatiossa. Tilastointia esimerkiksi saatetaan tehdä puutteellisella perehtyneisyydellä, epäyhtenäisesti, tai teknisistä syistä tilastointi voi jäädä kokonaan tekemättä. Voimmeko sitten luottaa kerättyyn tietoon? Panelistien näkemys oli, että kun on kyseessä suuri määrä dataa, vinoumat yleensä oikenevat, mutta on syytä pitää mielessä se seikka, että tieto ei välttämättä ole yksiselitteistä – eikä aina täysin puolueetontakaan. Päätöksentekijällä on siis tärkeä rooli arvioidessaan tiedon luotettavuutta. Tässä tehtävässä helpottanee, jos tietoa on saatavilla useasta eri lähteestä, jolloin niitä voidaan myös verrata keskenään.

Panelistien mukaan tiedolla johtaminen ei onnistu pelkästään datan avulla. Tarvitaan myös ymmärrystä siitä, miten ihminen toimii. Jokainen ihminen, niin luottamushenkilönä toimiva kuin asioiden valmistelija, toimii aina omasta lähtökohdastaan. Toimijan omat kokemukset, tietopohja ja arvot ohjaavat kaikkea toimintaa. Se, mitä ihminen painottaa, syntyy näistä lähtökohdista. Voisi ajatella, että elämme tavallaan kaikki omissa todellisuuksissamme, jotka eivät läheskään aina kohtaa. Nämä kohtaamattomuudet tulevat monesti esiin juuri niissä tilanteissa, kun pitäisi yhdessä jotakin päättää.

No tarvitaanko tiedolla johtamisessa sitten tarinoita? Panelistien mukaan tarinoiden avulla voidaan luoda yhteistä näkemystä tulevaisuudesta ja havainnollistaa tavoitteita käytännössä. Pelkkä numeroilla johtaminen ei yleensä motivoi vaan tarvitaan konkreettisia esimerkkejä siitä, mihin ollaan pyrkimässä. Tarinat ohjaavat siis ajatteluamme, koska ne auttavat hahmottamaan todellisuutta. Tarinoilla voimme luoda yhteistä ymmärrystä tavoitteista ja keinoista niihin pääsemiseksi. Tähän on helppo samastua. Esimerkiksi terveydenhuollossa on hyvin tuttua rahasta tai sen puutteesta puhuminen. Kuitenkin suurimmalla osalla alan asiantuntijoista, alalle hakeutumisen syynä on ollut ajatus ihmisten auttamisesta ja palkinto työstä tulee siitä, että näkee potilaan parantuvan. Kustannustietoisuutta toki tarvitaan, mutta numeroiden sijaan tavoitteet tulisikin hahmottaa ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisen kautta. Hyvinvoinnin lisääntymisellä on kuitenkin myös kansanterveydellinen merkitys ja vahvat välilliset vaikutukset kansantalouteemme.

Tiedolla johtaminen on myös tietynlainen filosofinen valinta. Sitä on kuvattu tavaksi hahmottaa todellisuutta ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Valitsemme, olemmeko avoimia uudelle tiedolle, pyrimmekö etsimään sitä ja miten tietoon ylipäätään suhtaudumme. Tietoa ei lähtökohtaisesti milloinkaan ole riittävästi, minkä kanssa joutuvat kaikki päätöksiä tekevät henkilöt kamppailemaan. Tiedon tulisi olla mahdollisimman reaaliaikaista ja usein olisi tarvetta ennusteille sekä kyvylle nähdä tulevaisuuteen. Kaikki toimijat kamppailevat tuon saman epävarmuuden sietämisen kanssa. Kun emme voi tietää varmasti, mitä päätöksistämme seuraa, joudumme toimimaan valistuneen arvauksen varassa. Tässä yhteydessä tulee väkisinkin mieleen edesmenneen presidenttimme viisaat sanat: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. ” Tiedon lisäksi tarvittaneen siis myös uskoa, näkemystä ja vähän myös ”aatteen paloa” päätöksenteon tueksi.

Lähteet: Tämän kirjoituksen kirvoittajana toimi Tampereen yliopiston 8.9.21 järjestämän Johtajuussymposiumin paneelikeskustelu: Tiedolla johtaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Panelisteina olivat Jaakko Herrala, joka toimii SOTE-muutosjohtajana Pirkanmaan liitossa, Jaakko Stenhäll Tampereen kaupungin apulaispormestari ja Mari Flink Helsingin kaupungin liikelaitoksen (HSL) johtajana. Keskustelun puheenjohtajana toimi Samuli Pekkola Tampereen yliopiston tietojohtamisen professori.

Kirjoittaja: Kati Kaihovirta/Hallintoakatemia

LUE MYÖS