Herään aamulla virkeänä, puolisoni lataama kahvinkeitin on napsua vaille valmis buustaamaan minuun kirkkautta ja uskoa, että päivästäni tulee tuloksekas. Tämä on tavoitetilani. Toisinaan ympäristössäni muuttuvat tekijät, toisinaan edellisillan flow Sanajahti-pelissä, vievät minut aika kauas jo ensimmäisestä tavoitteesta. Usko horjuu, jos heti herättyä ajatuksiin putoilee peräjälkeen asioita, joiden hoitaminen on kesken tai ongelmaan ei tunnu löytyvän ratkaisua.

Hämeenlinnan kaupungin HR-ammattilaiset ovat lähteneet metsästämään työniloa. Kuuntelin Laura Latomäkeä ja Anne Iijalaista ihaillen ja hyvällä tuulella. En edes yritä selvittää heidän innostavaa näkymäänsä, miten työpahoinvointikyselyistä siirrytään muihin käytänteisiin. Ajatukseni lähtivät laukalle jo muutamasta sanasta. Perustehtävä. Mikä on minun perustehtäväni? Älä tyydy helpoimpaan mekaaniseen vastaukseen, vaan tongi oikein todella. Mihin työni parhaiten onnistuessaan johtaa? Mikä muuttuu paremmaksi? Miksi saamani rahallinen korvaus on todella hintansa arvoinen? Tukkoiseenkin aamuun voi tulla kummaa tasapainoa, jos on löytänyt perustehtäväänsä hyvän vastauksen. Uskon, että aikuinenkin, kypsä ihminen tarvitsee aika ajoin ohjausta arvioinnin avulla, jotta oma toiminta pysyy pääsääntöisesti positiivisen puolella. Onnea ja tsemppiä henkilöstöhallinnon ammattilaisille!

Millainen on tavallistakin tavallisemman teini-ikäisen aamu? Millaisena hän näkee perustehtävänsä? Oppilaiden HR-osastolla taitaa olla valtakunnan avaimet kädessään. Jos jo peruskoulun aikana oppii arvioimaan, mitä tilaan saapuu kun tuo itsensä paikalle ja asettamaan itselleen haastavimpaan vuorovaikutustilanteeseen toimintamallin. Oppii asettamaan työtunnille oman henkilökohtaisen minimitavoitteen ja kokemaan hyvän olon saavutettuaan sen. Tunnistaa puutteensa ajanhallinnassa ja etsii tapoja kehittyä siinäkin. Motivoi itsensä opettelemaan uutta asiaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä usko sen hyödyllisyyteen. Oppii kokemuksen kautta, mistä syntyy työnilo. Oppilaiden HR-osastoon kuuluu jokainen koulussa työskentelevä aikuinen. Kaikkien tavoite on sama: opettaa, ohjata ja kasvattaa keskeneräiselle elämässä tarvittavia taitoja (laaja-alainen osaaminen) ja tietoja ja katsoa hyväksyvällä katseella ihmistä, vaikka teot vaativat joskus korjaavaa, rakentavaa palautetta.

Perusopetuksen käytössä oleva opetussuunnitelma on hyvin vastannut tähän suureen ja merkitykselliseen HR-tehtävään. Kritiikkiä on kuultu, niin kuin tärkeässä asiassa kuuluukin kuulua. Kohteeksi on nostettu esimerkiksi itseohjautuvuus. Olisiko niin, että samanaikaisesti esiin nousseet huolet ammatillisen koulutuksen lähiopetuksettomista päivistä tai keskustelu mitä avoin oppimisympäristö oikein tarkoittaa, ovat luoneet kuvan, että kaikilta edellytetään heti itseohjautuvuutta? Itseohjautuvuus kehittyy ikätason ja yksilön tahtiin vähitellen ja niin olen sen myös opetussuunnitelmasta ymmärtänyt.

Perustehtävä työelämässä ja koulussa kirkastuu arvioinnin kautta. Arvioinnilla on se toinen, usein ainoana mielletty tehtävä: numero todistuksessa. Välttämätön ja tärkeä tehtävä sekin, mutta tuskin tärkein työkalu oppijana kehittymisessä. Tai ehkä joku meistä motivoituu työnsä kehittämiseen täysillä, jos saa kuulla sen olevan koko lailla seitsemän miinus. Uskon kuitenkin enemmän jatkuvaan arviointiin. Sillä varmistetaan se, että tekemisen tavoitteet ovat selvät, oma henkilökohtainen tavoite on asetettavissa ja hyvä muutos saavutettavissa. Mikäli oma tekeminen takkuaa, arvioidaan itse tai yhdessä toisen kanssa, miten montusta noustaan reunalle ja kierähdetään yli. Jatkuva arviointi on kannustusta, hyvän tekemisen huomaamista ja jo opittujen tietojen ja taitojen sanoittamista. Mitattavat asiat saavat arvon ja ohjaavat toimintaa. Siksi onkin erityisen tärkeää pohtia yhdessä, että mittaamme tavoiteltavia asioita. Arvioinnissa tuuletetaan yhdessä onnistumisille ja etsitään epäonnistumisten hetkellä uudet ratkaisut. Miten motivoivaa! Kuka nyt ei haluaisi arvioitavaksi?

Olemme yhdessä Suvi Niemeläisen kanssa kehittäneet näihin opetussuunnitelman keskeisiin kohtiin kaksi webinaaria: Yläkoulun OPS eläväksi -arviointi  ja laaja-alainen osaaminen. Molemmissa webinaareissa keskiössä on opetussuunnitelman käytännön toteutus yläkoulun arjessa. Koulutus on tarkoitettu niille, joiden mielestä opetustyön yksi perustehtävä on sen kehittäminen.

Yläkoulun OPS eläväksi – arviointi

Yläkoulun OPS eläväksi – laaja-alainen osaaminen

Pirjo Ala-Hemmilä, koulutuspäällikkö
pirjo.ala-hemmila@hallintoakatemia.fi

Hallintoakatemia

Pin It on Pinterest

Share This