Sote-uudistus muokkaa uusiksi koko julkista hallintoa

Ensi vuoden alussa toteutuu historiallinen hallinnonuudistus, kun vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyy hyvinvointialueille, joilla on suoralla kansanvaalilla valittu johto. Uudistuksen mittakaava on niin suuri, ettei sellaista ole Suomessa nähty, eivätkä tämän luokan uudistukset ole kovin tyypillisiä olleet muissakaan Euroopan maissa.

Hyvinvointialueiden valmistelu aloitettiin hyvissä ajoin ja myös kuntien roolin muutosta on pohdittu eri tahoilla. Erityisesti on kiinnitetty huomiota kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspintaan, jossa onnistuminen onkin elintärkeää koko uudistuksen toimivuuden kannalta. Myös sote-kiinteistöjä koskeva valmistelu on hyvässä vauhdissa.

On todennäköistä, että hyvinvointialueiden valmistelussa joudutaan kuluvana vuonna keskittymään pitkälti perusasioiden turvaamiseen, eli siihen että vuoden 2023 alussa kansalaiset saavat sosiaali- ja terveyspalveluja ja hälytysajoneuvot löytävät oikeisiin osoitteisiin.

Uudistuksen systeeminen luonne on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se tosiasia, että hyvinvointialueiden perustaminen uudeksi hallintotasoksi muokkaa uusiksi koko julkista hallintoa, mukaan lukien valtionhallintoa. Näyttää siltä, että monet kunnat eivät ole vielä kovin hyvin varautuneet uudistuksen vaikutuksiin. Ja valtio vielä heikommin.

Valtiolla on suuri vastuu hyvinvointialueista sekä rahoittajana että ohjaajana ja valvojana. Uudistus vaikuttaa siten valtion rooliin korostaen ja lisäten valtion tehtäviä. Erityisen tärkeäksi nousee eri ministeriöiden välinen yhteistyö hyvinvointialueiden ohjauksessa, mutta muutos merkitsee laajemminkin tarvetta uudenlaisten toimintatapojen kehittämiseen. Hieman karrikoiden voi sanoa, että hyvinvointivaltion käsite saa uutta sisältöä.

Kuntien tilanteeseen uudistus vaikuttaa monin eri tavoin. Suurin muutos on kaupungeille, jotka ovat tähän saakka tuottaneet tai järjestäneet sotepalvelunsa itse. Vähimmällä pääsevät ne kunnat, jotka elävät jo nyt lähes sote-uudistuksen jälkeisessä todellisuudessa, kun sote-palvelut ovat laajoilla kuntayhtymillä, yhteistyöalueilla, tai ulkoistettu yrityksille.

Tukipalvelut ja kiinteistöt ovat kuntien kannalta iso muutos. Etenkään pienemmissä kunnissa harvoin on erillisiä tukipalveluita vain sotea varten. Kuvainnollisesti kysymys on siitä, että joudutaan irrottamaan toisistaan kaksi vierekkäistä puuta, joiden juuret ovat kietoutuneet toisiinsa.

Mutta kysymys ei ole vain tukipalveluista ja kiinteistöistä. Kunnilla on edessään organisaation uudelleenarviointi ja rakenteelliset uudistukset. Tehtävien merkittävä vähentyminen tarkoittaa muutoksia sekä luottamushenkilöorganisaatioon, viranhaltijaorganisaatioon että johtamiseen. Toimielinrakenteita tulee uudistaa ja luottamushenkilöiden määrää uudelleenarvioida. Tämä merkitsee myös lainsäädännöllisiä uudistuksia. Tarvitaanko näin isoja valtuustoja enää jatkossa?

Pienemmissä kunnissa uudistuksen toteutuminen voi antaa tönäisyn pormestarimallin laajemmalle käyttöönotolle, kun tehtävät vähenevät ja kuntajohtajalta vaadittava palvelujen ja organisaation johtamisen asiantuntemus pienenee.

Systeemisenä uudistuksella on myös laajempia rakenteellisia vaikutuksia. On todennäköistä, että uudistus sementoi nykyistä kuntarakennetta. Pienten kuntien talousahdinko pienenee, kun käyttötalouden paine vähentyy. Samalla heikkenee paine kuntaliitoksiin. Näin uudistus laittaa pisteen vahvan peruskunnan kuntapolitiikalle, jota Suomessa on harjoitettu vuosituhannen alkuvuosista lähtien.

 

Arto Haveri, Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori 

LUE MYÖS

Harjoittelijahaku

Harjoittelijahaku

Avoin tehtävä: HARJOITTELIJA Haemme harjoittelijaa toimimaan koulutusten suunnittelua, markkinointia ja käytännön...

lue lisää