Tiedolla johtamisen ihanuus ja hurjuus

Aluevaalit lähestyvät ja sen myötä suomalainen sote-ala on matkalla kohti suurta muutosta.
Samanaikaisesti sote-uudistuksen kanssa on käynnissä lukuisia projekteja tiedolla johtamisen
kehittämiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujen eri sektoreilla. Sote-organisaatioissa ja kunnissa aletaan
hiljalleen heräämään siihen todellisuuteen, että vuoden päästä moni asia ei enää ole kuten ennen.
Aikanaan sairaanhoitajakoulussa puhuttiin näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Terveydenhuollossa
annettava hoito onkin vuosikymmenien aikana muuttunut selkeästi ja vahvasti kohti näyttöön perustuvaa.
Toimitaan siis faktojen pohjalta, annetaan hoitoa, jonka vaikuttavuudesta on tieteellistä näyttöä.
Miksi sitten nyt puhutaan tiedolla johtamisesta sote-uudistuksen yhteydessä? Mitä se tiedolla johtaminen
sitten sote-alalla itseasiassa onkaan? Eikö tämän pitäisi olla jo tuttua juttua sote-organisaatioissa?
Vuosikymmenien aikana on käynyt ilmi, että sote-organisaatioiden luotsaaminen ei aina ole perustunut
parhaaseen evidenssiin. Tiedon puute ei ole ollut välttämättä laiskuutta tai välinpitämättömyyttä hankkia
tietoa eikä ole ollut myöskään aina kyse siitä, ettei tietoa ole olemassa. Soteorganisaatioissa on tuotettu ja
tuotetaan paljon tietoa ja digitalisaation edistyessä tiedon määrä tulee yhä kasvamaan. Vuosia on eletty
tilanteessa, jossa tietoa kyllä on, mutta se ei ole oikeiden henkilöiden saatavilla hyödynnettävässä
muodossa. Siitä näissä viimeisimmissä uudistushankkeissa näyttäisi olevan kyse. Pyritään rakentamaan
sellaisia järjestelmiä, tietovarantoja ja lainsäädäntöä, joka edistää tärkeän tiedon hyödyntämistä toiminnan
kehittämisessä.

Näistä projekteista itse olen törmännyt esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) Toivo-ohjelmaan,
jonka tarkoitus on kehittää tulevien hyvinvointialueiden tiedolla johtamista sekä valtakunnallisten
viranomaisten tiedonhallintaratkaisujen toteutusta. Tämän lisäksi vuonna 2019 tuli voimaan ns. toisiolaki
eli laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä. Tämän lain tarkoituksena on helpottaa
terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen tuottaman tiedon hyödyntämistä palvelujen organisoinnissa ja
johtamisessa. STM:ssa on käynnissä myös monta muuta projektia tämän suuren muutoksen aattona.
Esimerkiksi Hyteairo (Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka -ohjelma) -projekti, jossa on pyritty edistämään
tekoälyn hyödyntämistä sote-palveluissa ja verkostoimaan alan toimijoita keskenään niin kansallisesti kuin
kansainvälisesti. Tämän projektin osana tehtiin myös selvitys, miten toisiolaki on vaikuttanut sote-tiedon
hyödynnettävyyteen nimenomaan tekoälyn näkökulmasta. Hyteairo-projekti linkittyy tiiviisti myös
esimerkiksi KATI-projektiin (kotona asumisen teknologiat ikäihmisille), jonka tavoitteena on kehittää kotiin
tuotettavia palveluita ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Paljon ollaan tekemässä ja sen pohjalta
tuntuukin siltä, että viiden vuoden kuluttua elämme toisenlaisessa todellisuudessa kuin nyt, jos kaikki
projektit saadaan vietyä onnistuneesti päätökseen.

Kuten edeltä huomaamme tiedolla johtaminen sote-konseptissa linkittyy tällä hetkellä vahvasti näihin
teknisiin ratkaisuihin ja niiden kehittämiseen. Oli sitten kyse tiedon hankinnasta tai sen hyödyntämisestä.
On loogista, että nyt on oikea hetki keskittyä välineiden kehittämiseen ja rakenteiden luomiseen, koska ne
luovat perustan ja mahdollistavat tiedon hankkimisen ja hyödyntämisen meidän kaikkien parhaaksi. Tieto
on kuitenkin luonteeltaan kontekstisidonnaista ja relatiivista. Se elää ja muuttuu. Siihen liittyy paljon
kysymyksiä mm. luotettavuudesta. Entä sitten se johtaminen?

Hankittua tietoa halutaan luonnollisesti hyödyntää käytännön toiminnassa. Miten se temppu tehdään?
Johtaminen on suunnan näyttämistä ja sitä, että kyetään saamaan johdettavat toimimaan yhteisen
tavoitteen hyväksi. Sanotaan myös, että johtaminen on pääasiassa viestintää. Jotkut
organisaatiopsykologian tutkijat sanovat, että organisaatioita ei ole ilman sosiaalista kontekstia. Ihmisten
verkostoa. On siis kyettävä muuttamaan ihmisten ajattelua ja toiminnan fokusta tavoitteen suuntaan,
motivoitava, viestittävä, perusteltava, arvioitava, mitattava ja oltava sinnikäs sekä näytettävä esimerkkiä.
On kyettävä vaikuttamaan yksilöihin, mutta myös koko yhteisöön. On osattava myös toimia verkostoissa.

Voiko yksi ihminen hallita tämän kaiken suvereenisti? Onko realistista edes olettaa, että se voi olla
mahdollista? Entä sitten, jos johtaminen onkin jaettua ja olisiko itseasiassa hyödyllisempää muuttaa
ajattelua johtamisesta kohti johtajuutta? Jotta tieto saadaan pysyväksi osaksi päätöksentekoa päivittäisessä
toiminnassa, tarvitaan jokaiselta organisaation jäseneltä kykyä johtajuuteen eli kykyä visioida tulevaisuutta,
nähdä muutoksen edut ja haasteet sekä kykyä muuttaa omaa ja muiden toimintaa, jotta tavoite voidaan
saavuttaa. Organisaatiossa kukaan ei tee muutosta yksin, vaan siihen tarvitaan kaikkien panosta ja tukea.
Haastankin jokaisen miettimään omalta kohdaltaan sitä, miten usein tekee oman elämänsä päätökset
tietoon perustuen ja millaisena näkee oman roolinsa organisaatiossa johtajuuden näkökulmasta.

Kirjoittaja: Kati Kaihovirta

LUE MYÖS

Kunta ekosysteeminä

Kunta ekosysteeminä

Kuntapäättäjän sanastoon on hiipinyt käsitteet ekosysteemi ja alustat monista eri yhteyksistä. Mitä ekosysteemi...

lue lisää