Työllisyyden haasteet uudistusten varjossa

Maan hallituksen suurissa suunnitelmissa kuntien merkitys yhteiskuntapolitiikassa puolitetaan ja valtaa ja vastuuta siirretään uusille ja uljaille maakunnille.

Uudistuksiin on yhdistetty myös nykyisten TE-hallinnon vastuiden siirtäminen maakunnille. Jatkossa kunnat voisivat olla yhtiöitetyn toimintansa kautta palvelujen tarjoajia maakunnalle, joka järjestäjänä sitten harkitsisi kuinka palvelut tuotetaan. Kunnat siis laitettaisiin samaan asemaan kuin yksityiset toimijat. Kaikkea tätä perustellaan uudenlaisella toimintatavalla ja halulla luoda nykyistä laajemmat ja toimivammat markkinat myös työllisyyden hoidossa.

TE -hallinnon varoja siirrettäisiin maakunnille noin 600 miljoonaa euroa ja ne jaettaisiin maakunnille ensisijaisesti niiden työttömyysasteen ja työttömien määrän mukaan. Kun sote-toiminnot ovat myös yleiskatteisen rahoituksen piirissä ja säästöjä pitäisi saada aikaiseksi, huoli työllisyysrahojen niukkuudesta on laajaa. Kuten perustuslakivaliokunta on sote-uudistuksesta todennut, kansalaisten sote-palvelujen saatavuus ei voi olla kiinni maakunnan rahoituksesta. Kun maakunnalla ei käytännössä ole itsehallintoa eikä oikeutta omiin varoihin, sen rahoitus on kiinni VM:n harkinnasta. Tiukasta talousraamista seuraa, että työllisyyden hoidon varat kamppailevat päihdehuollon, syöpätautien ja lastensuojelun kanssa resursseista. Siinä taistossa työllisyyden hoidolle voi käydä köpelösti, varsinkin kun maakunnalla ei ole samankaltaista kannustinta kuin kunnilla työllisyyden edistämiseksi ja sitä kautta verotulojen kasvattamiseksi ja sote-menojen pienentämiseksi.

 

Kuntien panos merkittävä

Miten Suomi ylipäätään on selvinnyt edes kohtuullisesti työllisyyden hoidosta pohjoismaiden pienimmillä valtion resursseilla? Vastaus on, että kunnat ovat panostaneet siihen merkittävästi – vuositasolla noin miljardin euron verran. Ilmeisesti kuvitellaan, että yksityiset toimijat voivat korvata kuntien osaamisen ja ottaa hoitaakseen ne tehtävät, joita kunnat yhteistyössä TE-hallinnon ja Kelan kanssa ovat menestyksellä tehneet. Selvää lienee se, että jos kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa alueensa työllisyyskehitykseen lainsäädännöllä olennaisesti heikennetään, kunnat suuntaavat resurssinsa muualle. Myös työmarkkinatuen kuntavastuut on sellaisessa tilanteessa otettava kriittiseen tarkasteluun.

Pohjoismaissa trendi työllisyyden hoidossa on sen liittäminen osaksi kuntavastuulla olevia lähipalveluja. Kuntien asemaa vahvistetaan, ei heikennetä. Suuret kaupungit ovat kasvun ja työllisyyden edistämisen kannalta keskeisessä asemassa. Nyt niiden päälle esitetään perustettavaksi uusi hallinnon taso, jonka kanssa niillä ei olisi edes mahdollisuutta sopia vastuista, velvoitteista ja työnjaosta. Sote esityksessä kuntia jopa kiellettäisiin tuottamasta niiden ydinosaamiseen kuuluvia sote-palveluja. Siis kiellettäisiin!

 

Yksityistetäänkö työllisyyspalvelut huomaamatta?

Eikä tässä vielä kaikki. Kun työllisyyden alueelliset kokeilut ovat lyhyessä ajassa kyenneet ennenäkemättömiin suorituksiin ja tuloksiin, kokeilukulttuuria mainostava hallitus on ne lakkauttamassa ja korvaamassa uusilla, yksityisillä kasvupalvelupiloteilla. Jotta tämä olisi mahdollista, hallitus on antanut lakiesityksen eduskunnalle julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämistä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 62/2018). Siinä yksityisille toimijoille siirretään työllisyyden hoidon kannalta keskeiset viranomaistehtävät, kuten palvelutarvearvion ja työllisyyssuunnitelman tekeminen. Yksityisille toimijoille tulisi myös oikeus laajaan tietojen saantiin TE-hallinnon tietojärjestelmistä. Kunnille näitä oikeuksia ei myönnettäisi.

Mitä ilmeisimmin tältä osin tullaan näkemään perustuslaintulkinnan kiemuroita soten tapaan. TEM:n kiivas halu yksityistää työllisyyden hoito ja kyykyttää kuntatoimijoita herättää hämmästystä.

Koko hankkeen erikoisuus on siinä, että jos kasvupalvelulainsäädäntö osana maakunta- ja soteuudistusta toteutuu, tämä niin sanottu JTYP-laki kumoutuu. Jos taas käy niin, että maakuntauudistus kaatuu, tämä väliaikaiseksi tarkoitettu laki jää voimaan.

Näin työllisyydenhoito Suomessa olisi yksityistetty ilman sen suurempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua.

 

Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla.

Usko siihen että, uusi valtiovetoinen hallinto ratkaisisi ongelmat, on jostain syystä voimakas Suomessa juuri nyt. Laajojen lähipalveluvastuiden, kuten perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelujen ehdotettu siirtäminen kauemmaksi kansalaisista on Suomen ja pohjoismaiden historiassa ainutlaatuista ja vaikeuttaa toimintojen käytännön koordinointia ja yhteistyötä paikallisten toimijoiden kesken. Tärkeää on eri toimijoiden järkevä työnjako ja niiden välille luotavat kannustimet tehokkaaseen toimintaan.

Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta.

Suomen työllisyyspolitiikkaa näyttää nyt ohjaavan kaksi päälinjaa; sokea usko markkinavoimiin ja paikallisen itsehallinnon, kuntien alasajo. Nämä periaatteet ovat näkyneet voimakkaasti niin sote- kuin kasvupalvelu-uudistusten valmistelussa.

Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita.

Kuntapohjalta on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvaa kehitystä kohti toimivampaa yhteistyötä ja suurempia yhteisiä hartioita. Sillä tiellä on hyvä jatkaa tämänkin seikkailun jälkeen.

 

Lisää aiheesta pääset kuulemaan Työllisyyspäivä – kasvupalvelu-uudistuksen vaikutukset kuntiin -koulutuspäivässä, joka järjestetään Tampereella 14.11.2018. Voit osallistua koulutukseen myös etänä mistä vain. Lue lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!

 

Kirjoittaja Reijo Vuorento toimii Suomen Kuntaliiton apulaisjohtajana ja hän on yksi Hallintoakatemian Työllisyyspäivän puhujista.

Hallintoakatemia
Asiasanat: ,

Pin It on Pinterest

Share This