Kävin kiinnostavaa keskustelua siitä, että strategiat ovat organisaatioissa pahimmillaan ”unelmahöttöä” ja etteivät ne vaikuta käytännön elämään lainkaan. Hyvin ja yhdessä tehdyssä strategiassa kuitenkin on toisaalta selkeät linjat palvelutuotantoon, mutta toisaalta myös hallintoon. Hyvän hallinnon tuntemus ei välttämättä ole järisyttävä kokemus, mutta sen puute voi olla. Me olemme maailman mestareita sekä hallinnossa että jääkiekossa. Toista juhlitaan toreilla (minäkin tottakai!), mutta toinen on arkisempi tunne vakaudesta ja turvallisuudesta.

Strateginen johtaminen luo pitkäjänteisyyttä päätöksentekoon. Se antaa organisaation eri tasoille ja toimijoille mahdollisuuden luottaa siihen, että strategiaan kirjatun mukaan voidaan toimia ja valmistella asioita. Toisaalta se antaa myös päättäjille takuun siitä, että strategian mukaan toimitaan ja viedään asioita eteenpäin. Kunhan vain tulkintamme siitä, mitä on sovittu, on yhteinen.

Mutta se, mitä heräsin tuon keskustelun myötä pohtimaan on, että kunnassa strategisella johtamisella toteutetaan pohjimmiltaan myös kaikkien perusoikeutta hyvään hallintoon. Kun mietitään eri periaatteita, niin yhdenvertaisuusperiaate esimerkiksi lähtee muun ohella siitä, että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti ja sitä myötä heitä koskeva päätöksenteko on myös johdonmukaista. Strateginen päätöksentekokin on johdonmukaista ja pysyy linjassa.

Myös tasapuolisuuden periaatteessa on paljon yhteneväisyyttä hyvään strategiseen johtamiseen. Esimerkiksi viranomaisen on kohdeltava samanlaisia tapauksia samalla tavoin ja vastaavasti huomioitava eroavuudet. Tapausten samanlaisuutta tai erilaisuutta tulkittaessa pitää käyttää objektiivisia kriteereitä ja jokaisen asian erityispiirteet on otettava huomioon. Päätöksenteossa pitää noudattaa ennalta määriteltyjä kriteereitä, valintoihin on oltava asialliset perusteet

Lisäksi hyvän hallinnon periaatteista myös luottamuksensuojassa on vahva yhteys siihen, mitä strateginen johtaminen parhaimmillaan on. Luottamuksensuojan periaatteen mukaan viranomaisen toimintaan pitää pystyä luottamaan. Viranomaisen toiminta ei yllättäen tai takautuvasti saa muuttua siltä osin, kun se vaikuttaa yksityisen etuun. Viranomaisella on velvollisuus noudattaa tekemiään päätöksiä ja niihin liittyviä sitoumuksia. Lähtökohtana luottamuksensuojassa on se, että yksityisen henkilön pitää voida luottaa viranomaisen päätöksen pysyvyyteen ja hänen on oltava turvassa viranomaisten toiminnan odottamattomia muutoksia vastaan. Hallinnossa asioivan on voitava luottaa siihen, ettei viranomainen muuta päätöstä jälkikäteen, jollei siihen ole jotakin esimerkiksi asiakkaan vilpillisyydestä johtuvaa syytä. Myös päätöksenteon oikeellisuuteen ja virheettömyyteen on voitava luottaa. Mutta ajatuksissaan tämän voi kuitenkin laajentaa laajemmaksikin luottamuksensuojaksi koko kunnan strategista, pitkäjänteistä ja poukkoilematonta päätöksentekoa kohtaan.

Hyvin toimivalla ja käytäntöön viedyllä strategialla on siis ihan käytännön merkitystä kunnan päätöksentekoon ja käytännön johtamiseen. On myös hienoa huomata, miten kunnat ovat lähteneet tekemään laajaa ja osallistavaa strategiatyötä. Uskotaan ja toivotaan, että se näkyy päätöksenteon johdonmukaisuutena ja luottamuksen lisääntymisenä päätöksentekoa ja päätöksentekijöitä kohtaan.

 

Tuuli Tarukannel

Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.

Pin It on Pinterest

Share This