VESO – välttämätön pakko vai hyödyllistä hyvällä mielellä?

Virkaehtosopimuksen mukainen koulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua usein koko työyhteisölle hyödyllisissä ja tarpeellisissa asioissa. Hyödyllisyys ja tarpeellisuus voi jakaa tietysti osallistujien mielipiteitä. Nyt VESO-koulutuksia on toteutettu etäyhteyksin ja niin paljon kuin niistä jääkin puuttumaan, niin voivat ne tarjota paljon uutta ja hyvää mieltä tuottavaakin.

Sisältö ja yhteinen ymmärrys koulutustavoitteiden tarpeellisuudesta ovat keskeisiä tekijöitä koulutukseen motivoituessa, mutta onhan meillä kokemusta tilaisuuksista, joissa molemmat ovat olleet hyvin hämäriä, ja lopulta olemme olleet jopa asiasta innostuneita. Harvinaista mutta mahdollista.
Mutta tässä iänkaikkisessa etäilyssä on kyllä omat mahdollisuutensa. Miten hienoa on heittäytyä muiden käsiin, kantamatta mitään vetovastuuta mistään. Joillakin tämä heittäytyminen on ollutkin ajoittain niin totaalista, että se on muistuttanut aika ajoin taantumista yläkoulun oppilasajoille: keskitytään ja tehdään ihan omia juttuja ja ääritapauksissa varmistetaan, että kukaan muukaan ei keskity. Mutta myös hyvällä tavalla heittäytyen: mukava paikka, kotoisat vaatteet, kuuma kahvi ja mureneva croisantti villasukat jalassa ja luurit päässä. Voi olla jo liiankin tuttua, mutta osallistujana möllöttelyssä on omat hyvät puolensa.

Pienikin valinnan mahdollisuus lisää sitoutumista ja etäkoulutuksilla se on helposti järjestettävissä. Monet koulut ovat käyttäneet tähän tallenteita: koulu on valinnut kolme hyvää koulutustallennetta ja osallistujille annetaan tehtäväksi valita niistä, mikä tuntuu itselle hyödyllisimmältä. Samaan aikaan useampi erisisältöinen koulutus on käynnissä. Koulutus synnyttää aina ajatuksia ja mikäli ne voi välittömästi sanoittaa, suullisesti tai kirjallisesti, on todennäköisempää. että ne muuttavat käytöstä, mikä on kai koulutuksen päätarkoitus.
Omavalintatallennetta pystyy kuuntelemaan kävellessä, hölkätessä tai leipäkiviä heitellessä. Omaa ajatteluani ainakin liike laittaa liikkeelle pontevammin. Tarpeellinen kuva materiaalista on helppo vilkaista puhelimen näytöltä tai kelata kohta takaisin ja keskittyä asiaan uudelleen.

Ajatusten purkua koulutuksen jälkeen tai sen lomassa olemme tottuneet tekemään monin tavoin. Itse suosin kovasti konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, ideoita, joista aina valitaan yksi heti tehtävä (24 h sisällä), yksi lähiaikoina (kahden viikon sisällä) ja yksi vuoden aikana tehtävä toimenpide. Jokaisella toimenpiteellä olisi hyvä olla vähintään yksi ”todistaja”. Kun jollekin on sanonut jotakin tekevänsä, onhan se tehtävä, kun saattaa vielä kysyä sitä joskus. Lisäksi näissä mittavissa yhteisissä ideapäivissä syntyy ajatuksia sellainen määrä, että ne kannattaa saada kerätyksi kaikki yhteen pankkiin, josta luottoporukka (johtotiimi) aika ajoin perkaa valovoimaisimmat jatkojalostettavaksi ja toimeenpantavaksi. Pankki kannattaa perustaa heti esimerkiksi teemoittain yhteiselle sähköiselle alustalle. Pankkiin kirjoittamisesta antaisin aika tylyt ohjeet: mieluummin yksi konkreettinen hyvä toimenpide-ehdotus tai -idea, kuin kymmenen diibadaabaa. Tässä on riskinsä, mutta sopii kun ideoitsijoita on runsain mitoin ja ”muutama” ehtymätön ideoitsija joukossa.
VESO-päivä tai puoli omissa oloissa, hyvillä mielin, on mahdollisempaa kuin koskaan.

Mikäli haluat ehdotuksia tai sinulla on koulutustoiveita VESO-ohjelmaksi, laita postia: info@hallintoakatemia.fi. Olemme yhteyksissä!

Teksti: Pirjo Ala-Hemmilä

LUE MYÖS