Minulta kysytään joskus kouluttajakoulutusta. Olen luullut, ettei sitä voi opettaa. Vaikka olen kouluttanut paljon, en ehkä ennen kokoaikaiseksi kouluttajaksi siirtymistä ole pysähtynyt miettimään, miten se tehdään. Tärkeintä ei ole mikään menetelmä, vaan oleellista on oikea kiinnostus kouluttamiseen, koulutettaviin aiheisiin ja siihen, että ihmisille jää koulutuksesta jokin ajatus toteutettavaksi käytännössä, edes yksi.
Koska olen ollut alun perin asiantuntija, joka on alkanut kouluttamaan, olen lähtenyt alussa oppimaan kouluttamista sisältö edellä. ”No, lakiasiathan nyt on vähän tylsiä, mitenkäs tästä hauskaa saisi”, mutta oppinut nopeasti, että näin ei pidä ajatella. Laki/hallintoasiat ovat hauskoja niiden mielestä, jotka sen ovat valinneet ammatikseen ja tarpeellisia välineitä niille, jotka tulevat lakikoulutukseen. Koulutuksen ei tarvitse olla hauskaa aamusta iltaan, mutta kiinnostavaa ja helposti kuunneltavaa ja konkreettisia ajatuksia herättävää.
Koulutuspalautteen avulla voi kehittää itseään ja omaa luonnettaan. Palautetta on monenlaista: tilanteesta syntynyttä ja minun aiheuttamaani. Molemmat pitää ottaa opiksi ja miettiä, kuinka häiritsevää se kuulijasta on. Kopiseville kengille voin jotakin, ”esimerkiksi” sanan viljelylle voin jotakin, mutta sille, että jonkun mielestä asiantuntija on tietyn näköinen, kokoinen ja tietyn aikaa elänyt, en voi mitään. Sille sen sijaan voin, että teen jokaisen koulutuspäivästä niin hyvän, kun se niissä olosuhteissa on mahdollista.
Yritän myös ajatella, että koulutukseen osallistutaan monesta syystä, mutta kaikki siellä käyttävät aikaansa ja maksavat koulutuksesta. On siis käytettävä se aika niin, että siitä on oikeaa hyötyä. Dioja jokainen pystyy ulkolukea itsekseen, joten sitä pyrin välttämään. Kun mietin itselleni hyödyllisiä koulutuksia, niin niiden aikana olen saanut vastauksen esimerkiksi siihen, miten lähden eteenpäin vaikkapa muokkaamaan organisaationi koulutussuunnitelmaa, henkilöstöraporttia tai hallintosääntöuudistuksia.
Sanottuna yksinkertaista, mutta tehtynä vaikeampaa. Tavoitteet pitää silti pitää korkealla. Sanoisinpa siis, että kouluttajaksi voi oppia, mutta kouluttajan työssä pitää tiedostaa, että se ei tapahdu ihan itsestään. Itse olen oppinut aluksi sisällön kautta, sitten luentopalautteen kautta ja lopulta seuraamalla ihmisten reaktioita ja päästämällä irti power pointeista tai liiasta analysoinnista. Jokainen koulutus on erilainen ja hyvä niin, työssä säilyy kiinnostavuus ja yllättävyys.

Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.

Pin It on Pinterest

Share This