Automatkalla työkavereiden kanssa pohdimme kuuluisaa kysymystä siitä, voiko vitutukseen kuolla? Totesimme, että kyllä pitkittyneeseen vitutukseen jopa kuollakin voi. Asia tuli mieleeni, kun luin twitterissä työuupumuksesta pari vuotta sitten julkaistusta organisaatiopsykologi Pekka Järvisen Aamulehden artikkelista: https://www.aamulehti.fi/ihmiset/tyouupumuksen-syyt-eivat-usein-loydykaan-tyopaikalta-vaan-omasta-arjesta-sanoo-asiantuntija-24436244  (Twitterin mahtavuus: parin vuoden takainen artikkeli nousee esiin ja on taas kuin uusi 😊 )

Olen seurannut keskustelua työuupumuksesta, johtamisesta ja asioiden organisoinnista eri näkökulmista ja eri tehtävistä käsin. Ihmisten tapa käsitellä ja käsittää organisaation toimintaa ja rakenteita on yllättävän erilainen. Itse pidän organisoidusta tekemisestä: meillä on prosessi, toimitaan prosessin mukaisesti, asiat etenevät. Tämä puolestaan tappaa toisen ihmisen mielestä pahimmillaan luovuuden. Mitä ovat nämä hyvin voivat ja hyvin johdetut organisaatiot, joissa ”moka on lahja” ja toisaalta onnistutaan niin, että joka viikko juhlitaan yhteisiä onnistumisia? Onko näissä organisaatioissa uupumusta? Eteneekö näissä organisaatioissa asiat sattuman ja mokan kautta, vai onko taustalla sittenkin prosessi? 

Yrittäjänä koen välillä suurta työn määrään liittyvää uupumusta, mutta en ikinä työni sisältöön liittyvää uupumusta. Väsymys kasvaa sen myötä, mitä enemmän ympärilläni on prosesseja, jotka pettävät. Pohdinkin, että pitäisikö organisaation oppia siitä ja pitää sitä merkkinä väärästä prosessista VAI huonosta asian hoitamisesta? Kuinka nämä erotetaan toisistaan? Kuinka yhdistää luovuus ja asioiden loppuun saattaminen? Monta kysymystä, joihin tuskin löytyy kaikkia tyydyttävää tai kaikkea selittävää vastausta.

Kun pohditaan julkista sektoria, taustalla vaikuttaa myöskin ihmisen oikeusturva ja perustavanlaatuiset oikeudet. Julkishallinnon moka saattaa olla käytännössä ihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisten näkökulmasta yhtä suuri kuin yksityisen organisaation. Mutta julkishallinnon pitää toimia aina tasalaatuisesti. Ihmisen väsymys ja erilaiset mielentilat eivät voi vaikuttaa ylipäänsä kansalaisen oikeusturvaan. Tähän, kun yhdistää Aamulehden artikkelin mukaisen keskustelun työuupumuksesta, työn ja yksityiselämän sovittamisesta ja työpaikan vastuusta kantaa huolta työelämään liittyvän uupumuksen poistamisesta, kasvaa avoimien kysymysten määrä vieläkin enemmän. Kuinka saamme yhdistettyä inhimillisen työympäristön, stressittömän tekemisen ja suuret vaatimukset siten, ettei taakka käy yhdelle ihmiselle liian suureksi? 

Yhteistyö. Yhteinen vastuun kantaminen, oman tontin puhtaanapito ja samojen sääntöjen noudattaminen auttavat varmasti jo pitkälle. Voimme vaikuttaa omalta osaltamme omaan jaksamiseemme ja oman organisaatiomme tekemiseen ja yhteiseen kulttuuriin. Tänään onkin hyvä päivä katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse teki viikon aikana yhteiseksi hyväksi? Lähden itsekin eteiseen peilin luokse ja toivotan sen myötä kaikille hyvää viikonloppua! Minun eteisen peilini on muuten isomummoni kotoa tätini kautta meille tullut peili, josta varmasti löytyisi aiheesta monta tarinaa vähän toisenlaisista työoloista. En tiedä onko koskaan ollut niitä aikoja, kun ”kouluun hiihdettiin kesät talvet”, mutta tällaiset ajatukset monesti asettavat omat asiat mittakaavaan maailman historiassa.

 

Tuuli Tarukannel

PIrjo Ala-Hemmilä

Pin It on Pinterest

Share This