Välillä on hyvä palata hiukan, edes hiukan ajassa taaksepäin ja muistella, mitä silloin on kirjoitettu, keskusteltu ja ajateltu. Löysin pitkästä aikaa parhaimman kannanoton ja suunnan kuntakentän keskusteluun ja kehittämiseen sekä ajoittaiseen turhautuneeseenkin ilmapiiriin.

Kari Prättälä kirjoittaa Olli Mäenpään 60 vuotis- juhlakirjassa: ”Suomalaisen kunnallishallinnon uudistaminen on ajautunut tarpeettoman monimutkaisiin malleihin etsiessään kompromissia kaupunkiseutujen ja laajan maaseudun kehittämisen erilaisiin lähestymistapoihin. Voisiko vahvan peruskunnan ja kahden tason malleista rakentaa selkeät vaihtoehtoiset kehittämispolut, joihin sekä valtio että kunnallishallinto voisivat sitoutua ja joiden pohjalta alueet suunnittelisivat omaa tulevaisuuttaan? Kahden tason kunnallishallinto Suomessa ei ehkä tarkoittaisi kahta itsehallinnollisen kunnan tasoa, vaan kenties sitä, että alueeltaan laajan kunnan sisällä olisi ”lähikuntia”, joilla olisi lakiin perustuvia tehtäviä ja kunnanosan asukkaiden valitsema päätöksentekoelin. Verotusoikeus olisi vain peruskunnalla, ylemmällä tasolla. Voitaisiinko tälle pohjalle rakentaa uudestaan myös sitä alueellista identiteettiä, joka valtion aluehallinnon uudelleenorganisoinnissa on kadotettu?”. (Kari Prättälä: Kohti Kunnallishallinnon uutta rakennetta. Teoksessa: Avoin, tehokas ja riippumaton. 2010. Edita. Helsinki)

Varmasti elementtejä tästä löytyykin vuosien varrella tehdyistä erilaisista kuntien uudistamiseen tähtäävistä ehdotuksista. Mallit ja rakenteet ovat lähteneet elämään erilaisten kompromissien ja selvitysten myötä ja osin vielä jopa monimutkaistuneetkin noista 2010 vuoden ajoista.  Eilen kuulin pysäyttävän kommentin, kun joku sanoi, että monet kunnat ovat tällä hetkellä pysähtyneet ja apatiassa näiden uudistusten odottelun ja poukkoilun vuoksi. Siksipä tuota Prättälän kaipaamaa lähikunta ja lähellä tapahtuvaa päätöksentekoa erityisesti identiteetin ja kunnan/paikallishallinnon olemassaolon ytimen ympärille voisikin nostaa taas keskusteluun.

Kunta on meille niin paljon muutakin kuin vain välttämättömien palveluiden tuottaja (jotka nekin toki ovat tärkeitä). Kuntalaisuuteen, kunnan päätöksentekoon ja ihmisiä lähellä tapahtuvaan toimintaan liittyy iso osa elämää, kuntalaisuutta ja ihmisyyttä. Olen asunut Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Hämeessä, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Kaikilla näilläkin alueilla on omat identiteettinsä, omat pienet asiat, jotka tehdään eri tavoin ja ihmisten tarpeet ja odotuksetkin ovat osin erilaisia. Maakuntien alueellisessa valmistelussa tämäkin kysymys nousi esiin ja moni kommentoi, että siellä tehtiin erinomaista työtä. Tämän keskustelun, vireen ja innon voisi välittää kuntiinkin – kuntia ja paikallista identiteettiä ei unohdeta. Tähän haluaisimme varmasti kaikki voida luottaa.

 

 

Tuuli Tarukannel

Tuuli Tarukannel on FacebookTuuli Tarukannel on LinkedinTuuli Tarukannel on Youtube
Tuuli Tarukannel
ErityisasiantuntijaHallintoakatemia
Olen kuntia eri puolilla maata ja erilaisissa tehtävissä katsonut HTM. Kiinnostuksen kohteinani on kaikki kuntiin ja hallintoon liittyvä. En ole törmännyt ongelmaan, joka ei ratkeaisi lukemalla Harjula-Prättälää tai juoksemalla.

Pin It on Pinterest

Share This